Kunnan kuumat perunat

Mediamafian lyhyt tulevaisuus

Tietoja

Kategoria: Mediamafia

Julkaistu lauantai, 07 helmikuu 2009 22:43

Kirjoittanut Ylipähkäilijä

Osumia: 473

Pähkäilijät pohdiskelivat tuopin ääressä omaa olemistaan ja missiotaan. Mitä hemmetin järkeä tässä hommassa oikein on. Räksytämme virtuaalimaailmassa ja kuvittelemme parantavamme maailmaa ja siinä sivussa pelastamme Kirkkonummen kunnan pahan vallan ikeestä.

Eikä ketään kiinnosta, eikä kukaan kiitä, paitsi me itse toisiamme. Ja naisetkaan eivät halua tulla mukaan äijäporukkaan. Samanlainen kupla kuin jo romahtanut IT-kupla ja osa siitä jengistä on vankilassa. Äijät hei, kyllä meidän pitää olla realisteja ja alkaa tehdä jälleen töitä ja käydä perheen kanssa soppailemassa. Nyt pitää käydä laman kimppuun.

Mutta silloin muistui mieleen Soininvaaran joulun ajan pitkähkö plogi-artikkeli. Metsänomistajana muinoin paheksuin juttua, koska enhän minä metsää pelkästään tikoille ja koppiaisille halua kasvattaa. Kyllä sieltä rahaakin pitää saada tai polttopuuta.

Mutta kun lukee Osmon mainiota analyysiä median kehityksestä, niin pähkäilijän usko omaan tekemiseensä palaa kertaheitolla. Mehän olemme ajan hermolla ja teemme täsmälleen oikeita asioita. Meissä on kunnallisen tiedottamisen tulevaisuus. Nyt toimimme vain Osmon kirjoittaman käsikirjoituksen mukaan, ja kaikki menee hyvin. Kunta pelastuu.

Otetaanpa muutamia esimerkkejä Osmon artikkelista. Uudessa tiedotusmallissa nettilehti seuraa yleistä kirjoittelua ja uutisointia joka ohjaa linkeillä lukijat oikean tiedon lähteille. Tietoa on paljon tarjolla, mutta kaikilla ei ole aikaa hakea tai googlettaa sitä.

Näin tekee myös pähkäilijä; juttumme ovat täynnä linkkejä muualle mediaan, viranomaisten sivuille ja kunnan omille sivuille. Tämä myös siksi, että meillä ei ole vielä resursseja tehdä kaikkea itse. Eikä Osmon mukaan tarvitsekaan.

Toinen esimerkki modernista ajattelusta. Nettiuutisointi on nopeaa. Pari esimerkkiä pähkäilijän omasta toiminnasta. Apu kävi henkilökohtaisesti uuden valtuuston ensimmäisessä kokouksessa tekemässä face to face- seurantaa päätöksenteosta.

Apun juttu oli valmiina myöhään illalla, ja minä luin sen läpi. Vaikka siinä oli yhä korjailemista, pitkä juttu kokouksen kulusta oli (vahingossa tosin) sivuilla puolen yön aikaan. Mediamafian omat vesitetyt tekeleet tulivat postilaatikkoon pari päivää myöhemmin. Kuka niitä enää viitsii lukea.

Mediamafian PDF-versio tulee sen sivuille ilmestymispäivää edeltävänä iltana. Vaikka pähkäilijä on lopen kyllästynyt sen lataamiseen ja selailuun, niin yleensä jokaisessa numerossa on jotain huomautettavaa tai korjattavaa. Tarpeen vaatiessa pähkäilijä saa vastineensa vääristeleviin juttuihin sivuilleen samana iltana hyvissä ajoin ennen kuin mediamafian tiedote heitetään tarpeettomana paperinkeräykseen. Turha sitä on lukea.

Kaikkiaan Osmon ennusteissa kuvataan selkeästi myös mediamafian tulevaisuus. Tietysti yksi yksityiskohta on, että hän puhuu sanomalehtien tulevaisuudesta, ja medianmafian tuotteet eivät täytä lehden kriteereitä, kuten kollega Vara muinoin ansiokkaasti todisteli. Pähkäilijän mallilla, on sen nimi mikä tahansa, on edessään auvoinen tulevaisuus.

Vaikka Osmolle kuuluukin paljon kiitosta blogistaan, niin ei tämä aivan Osmon keksintö kuitenkaan ole. Koko internet-maailman suurin kasvava alue on yhteisöihin liittyvät sivustot. Nettiyhteisöt voivat olla tunhansien tai miiljoonien osallistujien kokoisia ja silti ne ovat yhtä nopeita kuin kotikylän poikaporukka konnuuksia juoniessaan.

Miksi kunnallisen päätöksenteon tukena ei voisi olla kuntalaisten muodostama yhteisö vaalien sijasta. Valtuutetun tai kenen tahansa luottamusmiehen tai -naisen luottamusta ja uskottavuutta mitattaisiin koko ajan, siis aina kun uutta tietoa on saatavilla.

Nykyisessä nelivuotismallissahan valtuustoehdokkaat kosiskelevat äänestäjiä kerran neljässä vuodessa. Vaalien jälkeen voidaan sitten huokaista ainakin seuraavaksi kolmeksi vuodeksi ja hoidella niitä ja näitä, joko omaksi tai naapurin eduksi. Eli käytännössä valta on tukevasti ääniharavilla, jotka ovat luvanneet ihan mitä tahansa.

Mitäpä jos käännettäisiin koko homma päälaelleen. Jos ryhmiteltäisiin äänestäjät kunnassa vanhuksiin, työssä käyviin, työttömiin, opiskelijoihin, yrittäjiin, palkoillisiin, kunnan virkamiehiin tai muihin sopiviin ryhmiin. Yksi kuntalainen voisi sitten kuulua yhteen tai useampaan yhteisöön.

Toisaalta kuka tahansa voisi asettua ehdolle kunnan luottamushenkilöksi ilman mitään poliittisia vakaumuksia. Yhteisöt antaisivat kannatuksensa luottamushenkilöehdokkaille ja voisivat tilanteiden muuttuessa muuttaa mielipidettään.

Jos jonkin luottamushenkilön yhteisöiltä saama tuki sitten tippuisi liian alas, niin hänet vaihdettaisiin - heti, eikä neljän vuoden päästä. Tämä menettely lopettaisi turhat vaalilupaukset ja eri kuntalaisryhmien katteettomat nuoleskelut vaalien alla. Samoin kävisi laiskoille luottamushenkilöille, eikä vaalirahastakaan olisi niin paljon väliä enää.

Eikö olekin pelottava visio, ainakin mediamafialle ja telaketjulle. Pähkäilijä uskoo jälleen omaan malliinsa. Ja arvatkaapa, mikä on pähkäilijän mallin suurin etu. Lukijoiden ei ole pakko katsella sen tekijöiden naamatauluja viikosta toiseen etusivulla. Ette arvaakaan, miltä te säästytte.