Pähkäilijä on seurannut Kirkkonummen poliittista päätöksentekoa noin kymmenen vuotta, vaikka onkin asunut paikkakunnalla melkein tupla-ajan. Politiikkaa oli pakko lähteä kaivelemaan, kun omat laissa turvatut intressit ja kunnan, siis periaatteessa yhteisön, vastaavat törmäsivät. Tämä on myös monen muun pähkäilijän historia. Meidän, ja todistetusti myös oikeuslaitoksen tulkinta laista, on hieman erilainen kuin kunnan näkemys. Väkisin herää kysymys, onko kunnassa legitiiminä instituutiona jotain vikaa. Ja tässä yhteydessä tulee esiin ilmiö, jota me kutsumme telaketjuksi.

Pähkäilijä on kirjoittanut telaketjun tekemisistä erityisesti ennen kuntavaaleja 2004, jolloin kunnallinen päätöksenteko oli mekoista mielivaltaa. Aiheesta pähkäilijä kirjoitti jutun, jonka keskeinen viesti on kuntalainen vs. "kunta". Kaikkiaan telaketju-hakusanalla tuli pähkäilijän sivuilta 42 osumaa, joten telaketju voi hyvin. Haun toinen osuma kertoo nykytilanteesta, eli mikään ei ole muuttunut. Meillä on kahden suuren (Kokoomus+RKP) ja pienen siipeilijän (KD) mahdottoman pyhä liitto, mediamafia on sitoutunut projektiin, puoluekuri pitää (säälittävää seurata), sidosryhmät seuraavat tilannetta nälkäisinä ja oppositio on neuvoton. Miten tämä kaikki on mahdollista Suomessa, jossa kaiketi vallitsee demokratia ja sananvapaus, korruptio on vähäistä ja noin yleensä asioita hoidetaan järkevästi. Siinäpä onkin miettimistä, sanoo pähkäilijä.

Historiallisesti Suomessa on pienenä maana harrastettu konsensus-poliitikkaa, jossa ei haeta resursseja kuluttavia konflikteja. Sillä on varmasti myös hyvät puolensa. Näin on usein myös kuntatasolla, mutta se johtaa helposti ns. hyvä veli-politiikkaan. Aivan erityinen ongelma muodostuu, kun kunta kasvaa voimakkaasti ja siellä on paljon uusia kunnallisesta politiikasta vieraantuneita asukkaita sekä toisaalta hyvin erilaisia intressejä. Yhtenä esimerkkinä voidaan kertoa perinteisten maanomistajien ja uudisasukkaiden erilaiset tarpeet.

Tämä on otollinen ympäristö telaketju-politiikalle. Telaketju voidaan käsittää suppeasti pieneksi ryhmäksi, joka harrastaa mielivaltaista ja lain rajoja mittailevaa politiikkaa. Tai myös lain hengen rikkovaa politiikkaa, kuten on useasti nähty. Mutta on vaarallista ajatella, että telaketju tekisi politiikkaa yksin, vaan siihen tarvitaan myös muita toimijoita.

Kunnassa on paljon erilaisia poliittisia ja ei-poliittisia toimijoita, jotka muodostavat jonkinlaisen intressien verkoston. On puolueita, urheiluseuroja, yrittäjäyhdistyksiä, metsästysseuroja, hyväveli-porukoita ja tie mitä, joissa pyörivät samat kuluneet naamat vuodesta toiseen. Näin ollen on monia päätöksentekijöitä, joilla on hoidettavanaan paitsi kunnan etu myös monen muun ryhmän etu. Riski, että puurot ja vellit sekoittuvat, on ilmeinen. Joku kyynikko voi sanoa, että sitä ei voi millään välttää.

Näin ollen moni päätöksentekijä, joka ei välttämättä halua rikkoa tarkoituksella lakia, on ikään kuin pakotettu joustamaan periaatteissaan, koska jonkun eturyhmän intressi sitä vaatii. Tällöin isolta kunnalta ja veronmaksajilta otetaan, ihan vähän vain, johonkin muuhun hyvään, jotta oma asema "kotikissayhdistyksessä" pysyy vahvana. Näin myös telaketjun ja heidän siipeilijöidensä välille syntyy eräänlainen symbioosi. Joku kyynikko voisi jälleen todeta, että kyllähän kunnan etu on se, että päätöksenteko toimii ja asiat menevät eteenpäin. Sekin on totta, mutta kyse onkin siitä, mitkä ovat sen ehdot ja miten paljon laista ja säännöistä oikeasti "voidaan" lipsua. Ongelma on siinä, että jotkut saattavat kärsiä tästä toiminnasta. Eriarvoisuus kasvaa, tavalla tai toisella.

Tämän rajan määrittämiseen telaketjulla on monia keinoja, kuten esim. hyväksi havaittu hajoita ja hallitse-filosofia, joka kaupankäynnillä pitää edellä mainittu ryhmä epävarmuudessa ja hallinnassa. Aina on ihmisiä, jotka sopivan lautakuntapaikan saadakseen ovat valmiit mihin tahansa tai jotka eivät voi vastustaa lipevää kehua. Kaikki on sallittua. Toinen käyttökelpoinen työkalu on aina uskollinen mediamafia, jolle voidaan antaa erityistehtäviä.

Kaiken kaikkiaan on paljon helpompi luetella, ketkä eivät ole mukana telaketjussa kuin ne, jotka ovat. Niin kauan kuin kunnanhallituksen puheenjohtaja perustaa erikoistyöryhmän toisensa jälkeen ja "nimeää" automaattisesti itsensä puheenjohtajaksi, eikä asiaan mitenkään puututa, telaketju toimii ja pitää valtaa. Eli tavallaan kaikki ovat mukana telaketjussa. Se on Kirkkonummen poliittinen kulttuuri.

Kaiken uhallakin tulee mieleen Helvetinenkelit, joka ilmiönä on jaksanut porskutta vuosikymmeniä. Siinäkin on pimeä ja paha ydin, mutta sen voima on uskollisessa hang around -porukassa.