Kun lueskelin Mediamafian tai Haapaniemen kommentteja kuntaliitosraportista, silmään sattui kommentti kunnallisen demokratian lisääntymisestä kuntaliitoksessa. Kun lueskelee raporttia (kappale 7), niin tälle ei juurikaan löydy perusteita. Pähkäilijä on jo aiemmin tuonut esiin sen tosiasian, että isoissa kunnissa luottamusmiehet tai päättäjät yleensä ovat entistä kauempana. Ennen mummo tai pappa voi äänestää hyvin tuntemaansa kylän miestä tai naista, joka halusi kuunnella ja viedä viestiä eteenpäin. Tämä todetaan myös konsulttien raportissa.

Kahdella ensimmäisellä vaalikaudella liitoskunnan valtuustossa voi olla normaalia enemmän edustajia, jopa yhtä paljon kuin kunnissa yhteensä ennen liitosta. Miten paljon valtuutettujen määrä korreloi demokratian määrän kanssa, onkin mielenkiintoinen näkökulma. Enemmän mielipiteitä, enemmän demokratiaa ja entistä vaikeampaa päätöksentekoa. Tiedä häntä. Kalliiksi tulee varmasti.

Miten puoluekenttä voidaan kuntaliitoksessa organisoida uudelleen, ei raportista selviä. Mikäli hyvää tahtoa ja yhteistyökykyä löytyy, tässä kohdassa on ilmeisesti mahdollisuuksia tehdä järkeviä ratkaisuja. Mutta jos puoluepolitiikka ja demokratia ovat vastakkain, niin silloin demokratiaa viedään. Toisaalta erilaisten päätöksenteko- ja demokratiakulttuurien kohtaaminen saattaa aiheuttaa sekä täydellistä kaaosta tai sitten edistystä.

Raportissa tuodaan esiin, että liitoskunta on laaja ja hajanainen ja jossa on viisi aluekeskusta, joilla todennäköisesti on erilaisia tarpeita. Tällöin aluelautakunnat tai kunnanosalautakunnat nähdään yhtenä mahdollisuutena lisätä alueiden ja niiden ihmisten mahdollisuuksia osallistua päätöksentekoon. Tästä hyvänä esimerkkinä on Tampereen pormestarin käyttämä malli. Mutta sekin vaatii onnistuakseen aitoa halua kehittää kunnallista demokratiaa, eikä pelkästään lisätä rakenteita.

Kuntaliitoksia on tehty ennenkin, ja niistä tulee koko ajan hajanaisesti myös hyviä uutisia. Salon seudulta saaristosta tulee viestiä, että nyt tarjolla on erityispalveluja, joita vanha pikkukunta ei pystynyt tarjoamaan. Tai että koulujen toimintaa on pystytty tehostamaan suuremassa Hämeenlinnassa. Tosiasia kuitenkin on, että pääsääntöisesti kuntaliitoksista ovat hyötyneet eniten isot kunnat ja niiden keskukset, ja pienet kunnat jäävät periferiaan. Eihän sen tarvitse näin mennä, mutta hyvien tulosten saavuttamiseksi tarvitaan todella vahva tahtotila myös demokratian suhteen. Ja me näemme Kirkkonummella nykyisin vain harvainvaltaa.

Toisaalta voihan potentiaalia ja demokratian lisäämistä edustaa mahdollisuus muutamien uusien työryhmien perustamiseen asioita "selvittelemään". Jos ei ihan kuntalaisille, niin ainakin joillekin valikoiduille poliitikoille, sopivaa korvausta vastaan tietysti. Jonkun pitää taistella demokratian puolesta.