Kummallinen kuntahallinto

Säästöjen inhimillisestä hinnasta

Tietoja

Kategoria: Kummallinen kuntahallinto

Julkaistu sunnuntai, 08 tammikuu 2012 12:36

Kirjoittanut Pähkäilijä

Osumia: 325

Pähkäilijä on pitänyt kovasti meteliä Upinniemen koulun sulkemisesta , mutta ei jauheta siitä enää, ainakaan entiseen tapaan. Kirkkonummi ei ole asian kanssa mitenkään yksin, vaan sama savotta on menossa ympäri maan; esimerkiksi Pieksämäellä, Kankaanpäässä  ja vaikkapa Kauhajoella.

Joulun aikoihin kuuntelin radiosta pariinkin kertaan tarinaa koulujen sulkemisista. Merkille pantavaa oli maaseudun ihmisten inhimillinen hätä kyläkoulun, yleensä ala-asteen, sulkeutuessa. Ihmiset kokevat sen olevan jonkinlainen henkinen kuolinisku kylälle, kun ei ole enää kylän yhteistä joulujuhlaa tai kevätjuhlaa. On tapauksia, joissa kylät ovat menneet kuntaa vastaa ja ottaneet vastuulleen esim. koulujen kiinteistönhoidon tai jopa tehneet niiden korjauksia talkoilla. Tarinoita on monenlaisia.

Tarinoita kuunnellessa huomaa, että kunta, sen kunnan virkamiehet ja heitä kuuntelevat luottamusmiehet puhuvat eri kieltä kuin kyläläiset tai veronmaksajat. Kunta puhuu taloudesta ja säästöistä, mutta kyläläiset inhimillisistä asioista ja koululaisista. Niinpä, pitäisikö meidän kuunnella ja ajatella myös varsinaisia asiakkaita, siis ekaluokkalaisia, lapsiamme. Tämä tuli puheeksi monessa yhteydessä sekä tiimin sisällä että sen ulkopuolella. Kaikkein eniten nykymenoa ihmettelivät varttuneet ihmiset.

Miettikääpä itsenne ekaluokkalaisen asemaan ensimmäisenä koulupäivänä. Perinteisesti hän on viettänyt ensimmäiset päivät, viikot ja vuodet tutussa ympäristössä, jossa on tuttuja kavereita, hänen kokoisensa koulu ja koulu on kenties kävelymatkan päässä. Siinä ympäristössä hän tuntee olonsa turvalliseksi ja voi keskittyä olennaiseen - itsensä kehittämiseen - lapsena, ihmisenä ja tulevana veronmaksajana.

Entäpä jos kylä- tai lähikoulu otetaan häneltä pois, ja hänen pitää lähteä ekalle luokalle kirkonkylään tai vaikka Kantvikiin. Kahden tai kolmensadan lapsen ”alakoulu” on hieman eri maailma kuin parinkymmenen lapsen koulu. Siellä kovanahkaisinkin taapero kokee aluksi melkoista epävarmuutta tai ahdistusta, eikä voi samalla tavalla keskittyä olennaiseen. Onko niin, että jos koulussa ei ole koulukiusaamista tai ahdistavaa ilmapiiriä koska luokkakoko on vähintään 30 oppilasta, niin eihän se silloin valmenna pedagogisesti oikein nyky-yhteiskunnan haasteisiin. Koulumatka, vaikka kuinka hyvin järjestetty, on pitkä ja tietyllä tavalla lapsi joutuu ottamaan vastuuta itsestään, mikä vie paljon energiaa.

Mitä tämä merkitsee meille vanhemmille. Perinteisesti me olemme vieneet ekaluokkalaisia kyläkouluun ensimmäiset päivät, minkä jälkeen tutussa ympäristössä homma toimii rutiinilla. Jos lapsi kuljetetaan kirkonkylälle tai Kantvikiin takseilla tai busseilla, meillä vanhemmilla, kotona tai töissä matkan päässä, on jatkuva huoli taaperoiden liikkeistä ja kohtalosta. Nykyisin lasten kulun seurantaan vaikka mitä hilavitkuttimia (esim. kännykät ja GPSt), mutta kuinka paljon aikaa ja energiaa kuluu siihen, että päivittäin seuraamme heidän liikkeitään. Tai sitten vanhemmat hoitavat itse lasten koulukuljetukset omalla kustannuksellaan. Siinä tietysti palaa aikaa, rahaa ja bensaa.

Kun ekaluokkalaiset liian nopeasti viedään heille liian isoon ja vieraaseen ympäristöön, on vaarana, että moni lapsi salakavalasti ahdistuu tai syrjäytyy jo ensimmäisinä kouluviikkoinaan. Ja se maksaa sekä hänelle että yhteiskunnalle jatkossa. Myös erityisopetuksen tai koulupsykologin kustannukset ovat kuluja kunnalle, eikä niiden käyttö saa olla mikään automaatio tai pakollinen kustannus. Koska kyseessä on lastemme ainut elämä, jota ei saa uhrata kunnallisissa säästötalkoissa. Erikoista Kirkkonummelaisessa päätöksenteossa on, että säästöjä haetaan automaattisesti sivistystoimesta ja perustusvasta. Miksi kukaan ei koskaan puhu, tai kaiketi edes tule ajatelleeksi, yhdyskuntatekniikan toimialalta säästämisestä?

Näin ollen kunnan virkamiehet (myös vanhempina), luottamushenkilöt (myös vanhempina) ja myös me vanhemmat äänivaltaisina kansalaisina voisimme aiempaa enemmän miettiä lasten asemaa ja oikeuksia, kun kunnassa suunnitellaan erityisesti ala-asteisiin kohdistuvia leikkauksia. Meillä on silloin todella paljon vastuuta.

Pähkäilijä kiittää jokaisesta päivästä jonka alakoululainen, kuka tahansa ja missä tahansa päin Suomea, saa käydä koulua pienessä opetusryhmässä. Opettajan aika per oppilas on paras pedagoginen mittari opetuksen laatua punnittaessa. Näin kasvatetaan tasapainoisia veronmaksajia.