Kummallinen kuntahallinto

Päätöksentekoa numeroilla

Tietoja

Kategoria: Kummallinen kuntahallinto

Julkaistu tiistai, 09 joulukuu 2008 00:00

Kirjoittanut Apupähkäilijä

Osumia: 405

Pähkäilijällään oli kerran projektitiimissään kovan tason ekonomisti, peräti Chicagossa väitellyt kaveri. Kun hän alkoi väsäämään hankkeen taloudellisia laskelmia, hän kysyi suoraan minulta, millaisia tuloksia tirehtööri oikein haluaa. Oikeita, minä totesin. Mitäs se mahtaa tarkoittaa, tivasi hän. Kävimme asiasta perusteellisen keskustelun, jonka lopputulos oli se, että enonomistit ovat suuria huijareita. He voivat laskelmillaan perustella ihan mitä tahansa. Hänkin myönsi asian. Jos tulosten lisäksi vaatii laskelmien lähtökohdat / perusteet, niin silloin ollaan hieman varmemmalla pohjalla. Mutta on hyvin harmaata hommaa.

Erään toisen hankkeen yhteydessä törmäsin erään kehityspankin päätöksentekosysteemiin, jota oli pyritty tehostamaan ja automatisoimaan. Rahoitettavat hankkeet oli "mielenkiintoisella" tavalla pisteytetty niin, että ne oli arvioitu ja pisteytetty eri näkökulmista; taloudelliset, tekniset, sosiaaliset, ympäristö jne. Ja kunkin alueen arvioi eri ihminen, ja he eivät tapaa kertaakaan. Ja sitten joku nuori pikkutakkimies, joka tietää asioista vielä vähemmän, vetää homman yhteen. Hyvä hanke, keskiarvo 7.5 (tarkemmat tiedot liitteissä). Ja koko paketti hallituksen pöydälle, joka tekee päätöksiä äärimäisellä tehokkuudella. Sinne numeromatriisien kätköihin hukkuvat vaikutukset tavallisten ihmisten elämään hyvässä tai pahassa, vaikutukset luontoon .... Eli tehokkuutta laadun kustannuksella. Bonukset kiiltävät päättäjien silmissä.

Mennäänpä toiseen äärimäisyyteen. Pähkäilijän tarina alkoi joskus vuosituhannen alussa, kun väänsimme kunnan kanssa toden teolla melun aiheuttamasta haitasta. Kunta oli mokannut pahanpäiväisesti myöntäessään rakennuslupaa, ja kuukausikaupalla käytiin kiistaa maagisesta numerosta 55. Miten se mitataan, koska se mitataan, kuka sen mittaa ja kenen pitää olla läsnä. Jos lopputulos olisi 57, minä olisin oikeassa vaatimuksissani. Ja päinvastoin.

Nyt Hilan kohdalla kiistellään ihan samoista asioista, onneksi sentään etukäteen. Kyse on yrittämisen aiheuttamasta meluhaitasta ympäristön asukkaille. Ja kokemuksesta voin sanoa, että jälleen kerran ollaan hyvin harmailla vesillä. Volsin solun porukka aikanaan keksi loistavan tavan esittää tämän asian päättäjille. Louhimohanketta vastustavassa tupaillassa he soittivat kivimurskaimen raastavaa meteliä ämyreillä yleisölle ja samalla mittasivat melun tasoa. Kun melun taso laskettiin laissa määritellyn 55 desibelin alle, he kysyivät suoraan päättäjiltä, olisiko tämän keskellä mukava asua. Oli muuten aika vaisua porukkaa.

Kunnallisen päätöksenteon ehdoton vahvuus on se, että päättäjät ovat maantieteellisesti lähellä päätettäviä asioita. Joku kokouksessa väkisin tuntee alueen tai sen ihmiset, tai tarpeen vaatiessa ryhmä voi halutessaan käydä paikanpäällä. Siitä huolimatta on mahdollista, että päättäjien ja itse kohteen väliin rakennetaan käsittämätön numero- ja pykäläviidakko, joka estää rationaalisen päätöksenteon. Joskus näin tehdään jopa tarkoituksella. Vastuullisessa päätöksenteossa on äärimäisen tärkeää, että päättäjä pystyy luomaan itselleen selkeän kokonaiskuvan päätettävästä asiasta ja käyttämään tavallista maalaisjärkeä. Tästä on pitkälti kysymys myös Hilassa. Käymällä alueella ymmärtää välittömästi, että louhimo ei sovi kokonaisuuteen. Yrittäjyyttä ja asumista on mahdotonta yhdistää. Mutta paksuun kasaan lausuntoja on piilotettu toisenlainen totuus. Ja tosiasia on, että myös yrittäjä on tämän falskin kulttuurin uhri. Ensimmäiset virheet on tehty jo kauan sitten.