Kummallinen kuntahallinto

Kuntademokratian kaksi todellisuutta

Tietoja

Kategoria: Kummallinen kuntahallinto

Julkaistu maanantai, 19 tammikuu 2009 21:52

Kirjoittanut Ylipähkäilijä

Osumia: 751

Pähkäilijä kertoi aivan vuoden alussa Tampereen kaupungin Netti-Alvarista. Asia tuntui sen verran mielenkiintoiselta, että pähkäilijä otti yhteyttä kaupungin kuntademokratian kehittämispäällikköön, joka mielellään kertoi lisää kaupungin suunnitelmista. Keskushallinnossa on kuntademokratiayksikkö ja kaupungin viidellä alueella on kussakin vuorovaikutussuunnittelija organisoimassa ja tukemassa alueellista työryhmää. Eli käytännössä kaupungin puolesta organisoimassa ja ohjaamassa ihmisten osallistumista. Työryhmien tehtävänä on käydä läpi kaupungin suunnitelmia ja antaa palautetta. Tämän lisäksi sekä pormestari että valtuuston puheenjohtaja järjestävät asukasiltoja, jossa ihmiset saavat antaa palautetta. Valmisteltavat asiat ja suunnitelmat on laitettu nettiin, jotta ihmiset voivat ottaa niihin kantaa. Melkoista avoimuutta. Pelottavaa avoimuutta, sanoo varmaan joku.

Mutta mennäänpä vaihteeksi valtakunnan politiikkaan, jossa myöskin käydään jatkuvaa vääntöä pelinsäännöistä, ja mikä tärkeintä, myös keskustelua julkisen sektorin päätöksenteon avoimuudesta ja julkisuudesta. Pääministeri Vanhanen paalutti omaa linjaansa jotenkin seuraavasti. Keskeneräisistä valmistelussa olevista asioista ei saa tiedotta tai keskustella, ja hän jopa julkisesti kielsi ministereitä kommentoimasta julkisesti muiden ministerien tekemisiä. Ja hän halusi rajoittaa ministeriensä keskustelua median kanssa. Syystä hallitusta syytetään ns. avoimuusvajeesta.

Samoihin aikoihin perinteisessä anti-avoimuuden kehdossa ulkoministeriössä kolkkapoika Alexi Stubb on pöllyttänyt nurkkia oikein kunnolla. Hän järjesti ministeriön ensimmäisen avoimien ovien päivän. Ja hän julkisti hieman kyseenalaisesti suurlähettiläiden suht henkilökohtaisia näkemyksiä ulkopolitiikasta Hesarin sunnuntaisivuilla. Salailu ei saa olla itseisarvo, puolustautuu Alex. Ja selvästi seuraa, mihin maailma on menossa, koska asia on hyvin kuuma sekä Suomessa että EU:ssa. Avoimuuden tinkimättömiä puolestapuhujia ovat Heidi Hautala ja Jacob Söderman.

Mutta palataanpa taas kuntatasolle. Kirkkonummi ei ole ongelmineen yksi. Raumalla tilanne on samanlainen, eikä uuden sataman suunnitelmista anneta riittävästi tietoa edes kunnan omille luottamusmiehille, asukkaista puhumattakaan. Muutamat luupääpoliitikot vievät peliä. Pähkäilijällä on yhteistyöhanke menossa siihen suuntaan. Haminan seudulla kiistellään niinikään sataman laajennuksesta, ja Muutosvoimat-ryhmän aikaansaamaa liian aktiivista ja ehkä populististakin keskustelua halutaan lähteä rajoittamaan liike-elämän suunnalta. Pähkäilijä näkee näissä ongelmissa selkeän syyn ja ratkaisun. Jos nyky-yhteiskunnassa julkista keskustelua todella tärkeistä asioista rajoitetaan Haminan, Rauman tai Kirkkonummen tapaan, niin jossain vaiheessa se räjähtää silmille median kautta, kuten nyt Haminassa. Tässä on todellakin tilaus Tampereen mallille, koska siinä tarpeelliselle keskustelulle ja vaikuttamiselle tarjotaan valmis kanava. Tällöin asiat pysyvät myös kuntahallinnon hanskassa, eikä ylilyöntejä tule. Win-win, joku ajattelee.

Pähkäilijä palaa Kirkkonummen tilanteeseen ja ongelmiin ihan erikseen. Erilaisia tapauksia on niin paljon, ja Kirkkonummi on ihan oma juttunsa. Se ansaitsee oman juttunsa. Mokomakin oman pesän likaaja, syyttää joku. Tai sitten siivoja, sanoo pähkäilijä. Palataan astialle.