Kummallinen kuntahallinto

Johtaja ilman velvollisuuksia

Tietoja

Kategoria: Kummallinen kuntahallinto

Julkaistu maanantai, 16 maaliskuu 2009 00:00

Kirjoittanut Ylipähkäilijä

Osumia: 320

Pähkäilijälle tuli työelämässä vastaan melkoinen kriisi, koska kaikki eivät aina osaa tai halua toimia sovittujen sääntöjen tai, mikä vielä tärkeämpää, arvojen mukaisesti. Meillä suomalaisilla on lähtökohtaisesti aika vahvat ja selkeät perusarvot, joiden voimalla me joko pärjäämme tai häviämme maailmalla. Kollega Vara kirjoittelikin aiemmin tästä suomalaisesta perisynnistä.

Meillä on myös selkeä kuva hyvästä johtamisesta ja aika usein puhutaan Koskela-mallista, joka tulee Tuntemattoman Sotilaan vänrikki Koskelan oikeudenmukaisesta ja maanläheisestä tyylistä. Mutta ei mennä siihen nyt sen syvemmälle.

Pähkäilijän tapauksessa tilanne oli ns. klassinen. Monikansallisessa hankkeessa oli ilmiselvä johtajuuskriisi. Tuloksellisesti homma toimi kohtuullisen hyvin, mutta ilmapiiri oli kireä ja porukka teki hommia hammasta purren. Johtajan mielestä kaikki oli kunnossa, mitä nyt alaiset jatkuvasti valittavat ja niskuroivat. Kun asiaa kyseli kautta rantain alaisilta, niin yleensä vasta iltamyöhällä muutaman tuopin jälkeen asiat alkoivat selvitä, kuten myös kokonaiskuva tilanteesta.

Kyseisen johtajan kohdalla tuli selkeästi esiin, että joillakin ihmisillä on perusluonteensa vuoksi, tai sitten kun herrahissi on heidät nostanut riittävän korkealle, taipumus omaksua omavaltainen johtamistapa. Sille on kuvaavaa, että johtaja omii itselleen kaikki hänelle kuuluvat oikeudet, mutta ei halua hyväksyä tai sisäistää asemaan liittyviä velvollisuuksia.

Näin ollen hänen ei tarvitse kuunnella, keskustella tai auttaa alaisiaan. Tai ratkaista organisaation sisällä olevia ristiriitoja, vaan pikemminkin lietsoa niitä edelleen tai hyödyntää niitä omiin tarkoituksiinsa.

Autoritaarinen tai jopa mielivaltainen johtaja elää siitä, että hän saa käyttää valtaa ja että alaiset ainakin näennäisesti tottelevat ja kunnioittavat häntä. Mutta samalla tapetaan kaikki tekemisen ilo, luovuus ja halu ratkaista ongelmia tai tehdä firmalle tai projektille tulosta. Tosiasia on, että nyky-yhteiskunnassa, lähes kulttuurista riippumatta, hyvällä johtajalla on enemmän velvollisuuksia kuin oikeuksia.

Hyvä johtaja pitää huolta alaisistaan kuuntelemalla ja kyselemällä. Hän ratkaisee kriisejä, joita alaiset eivät pysty ratkaisemaan ja hän motivoi alaisiaan, eikä suinkaan vain käskytä. Tämä pätee valtionhallinnossa, firmoissa ja jopa kunnallispolitiikassa. Tai jopa kotona lasten kanssa, kuten Vara omassa jutussaan osuvasti toteaa.

Ylipistoajoilta muistuu mieleen opettajani, muistaakseni viiden lapsen isän, kommentti. "Aina ne puhuu siitä, että armeijassa oppii hyvää johtamista. Mutta se, joka menee lastenhuoneeseen ratkaisemaan pentujen riitaa ja tulee sieltä kertaakaan huutamatta (ääntään korottamatta) ulos, on aika kova johtaja". Mitäpä tuohon on lisäämistä.