Kummallinen kuntahallinto

Aloite kouluasioista

Tietoja

Kategoria: Kummallinen kuntahallinto

Julkaistu keskiviikko, 25 maaliskuu 2009 00:00

Kirjoittanut Apupähkäilijä

Osumia: 518

Yli heitti jo ennen vaaleja ilmaan todella "out of the box" mallisen ajatuksen, jossa sekä suomenkielinen että ruotsinkielinen varhaiskasvatus ja opetus yhdistettäisiin yhdeksi, molemmat kieliryhmät kattavaksi, yksiköksi. Varmasti tämän on joku ajatellut jo aiemmin, vaikka Yli fiksu kaveri onkin.

Jospa onkin niin, että ajatuksen on alun perin keksinyt poliitikko. Hän, joka tuntee kuntamme poliittisen ilmapiirin ja kaksikielisyyden mukanaan tuomat haasteet kunnallisessa päätöksenteossamme. Joten hän päätti poliittisesti viisaana pitää suunsa kiinni, koska hänen askeleensa alle olisivat jääneet liian isot poliittiset varpaat.

Jos hän olisi puhunut asiasta, niin se olisi rikkonut vallalla olevaa mallia ja ainakin joku tai jotkut olisivat, asian mahdollisesti toteutuessa, kärsinyt arvovaltatappion. Jos sellaisen arvovaltatappion kollegallesi valtuustossa aiheutat, niin välittömästi voit tuntea puukonkärjen kutituksen lapaluidesi välissä.

Se siitä politikoinnista ja siirrytään pähkäilemään asiaa rationaalisista näkökulmista. Pois siis tunne ja politikointi. Pois meistä myös historian painolasti, joka joissain asioissa valitettavasti kantaa kymmenien vuosien päähän. Sitä kivirekeä, jos vetää perässään, niin mitään uutta ei saada aikaiseksi. Tuskin langatonta puhelinverkkoakaan olisi keksitty, ellei joku olisi unohtanut kuparijohtoja innovoidessaan.

Tilanne koko koulutoimessa on tukala riippumatta yhtään sitä, kuunteleeko sitä suomeksi vaiko ruotsiksi. Vanhemmilla, eli kunnan rahoittajilla, on joko huoli opetuksen tasosta, opetustiloista, opettajien saatavuudesta/jaksamisesta tai koulukuljetuksista. Siis kahdella sanalla sanoen - opetuksen resursseista. Ja vastaavasti sen seurauksena opetuksen laadusta.

Yksi ongelman juurista on maantieteellisesti hajanainen kunta. Toinen on kunnan kasvuvauhti, jota kunnassa edelleen aliarvioidaan. Kolmantena on hajanaisen kasvavan kunnan pirstaloituminen kahteen kieliryhmään. Joku varmaan sanoo, ettei meillä ole riittävästi kouluja edes keskuksissa, mikä sekin on totta.

Yli totesikin, että pienissä yksiköissä opetuksen järjestäminen on kallista. Isoissa yksiköissä taas on vaarana opetuksen taso - tai ehkä enemmäkin oppimisen tason säilyttäminen. Suuret yksiköt luovat levottomuutta ja lieveilmiöitä helpommin kuin pienet yksiköt, joissa ne ovat helpommin hallitavissa.

Pähkäilijä esittää seuraavaa:

- että Svenska förskoleverksamhets- och utbildningsnämnden ja Suomenkielinen varhaiskasvatus ja -opetuslautakunta yhdistetään yhdeksi toimielimeksi

 

- koska lasten hoito jo opetus olisi koko kunnassa koordinoidumpaa ja tehokkaampaa
- lasten saama hoito ja opetus olisi tasa-arvoisempaa
- kunnan viranhaltijoiden ei tarvitsisi palvella kahta "herraa" - suomenkielisiä ja ruotsinkielisiä poliitikkoja - vaan he voisivat muodostaa yhden kasvatus- ja opetusohjelman koko kunnan alueelle äidinkielestä riippumatta

 

- että edellisistä muodostettu kaksikielinen valmistelutyöryhmä tutkii järjestelystä mahdollisesti saatavat synergiahyödyt

- opetuksen ja oppilashuollon tukipalveluiden resurssien optimoimiseksi
- koulutilojen käytön sekä kolukuljetuksien optimoimiseksi
- vapaaehtoisten oppiaineiden opetuksen järjestämisen optimoimiseksi

- työryhmän tehtävänä olisi muodostaa kunnan nykytilasta realistinen tilannekuva sekä arvio tapahtuvista muutoksista seuraavan kahden ja viiden vuoden kuluessa

- meillä on varmasti paljon tietoa seuraavaksi kahdeksi vuodeksi eteenpäin
- meillä on varmasti riittävästi historiatietoa seuraavan viiden vuoden ennustamiseksi

Eihän tämä helppo homma ole, eikä pähkäilijäkään ole varma sen tuomista eduista tai haitoista. Mutta kummalta tuntuisi, jos ei samassa maassa ja kunnassa voida antaa opetusta lapsille yhdessä rakennuksessa. Pähkäilijä uskoo, että ainakin oppilashuoltoa voitaisi parantaa kustannuksia kohottamatta.

 

Sekin olisi hyvä alku. Joku saattaa sanoa, että meidän lasten oikeus on saada opetusta omalla äidinkielellään. Emme me halua sitä poistaa. Ihan yhtä tärkeää on, että lapsilla on oikeus saada hyvää ja laadukasta opetusta.

Mitä muuta voisimme saada uudella, voimat yhdistävällä toimintamallilla? Voisiko tämä tuoda enemmän tasapuolisuutta pienten koululaistemme koulupäivien pituuteen, kuljetusten venyttäessä niitä usein epäinhimillisin pitkiksi? Yhteinen hallinto, ja viimeistään yhteiset koulut, helpottaisivat äidinkieleltään erilaisen taustan omaavia tulevaisuuden lupauksia tutustumaan lähemmin toistensa historiaan ja kulttuuriin.

Muutosta nykytilanteeseen tulee etsiä ja toivottavasti päättäjämme ovat tarpeeksi rohkeita ajattelemaan uudella tavalla, yli kielimuurien. Silloin kun menee huonoon suuntaan ja suurta muutosta kaivataan, se usein kielletään ja yritetään vain hienosäätää aiempaa totuttua toimintamallia. Suuremmat muutokset toteutuvat usein kriisin pakottamana ja tällöin yleensä jo uusien vastuuhenkilöiden toimesta.

Jos ei kuitenkaan halua nähdä tulevaisuutta nykypäivästä poiketen, niin sittenhän voikin jo mennä saman tien arkkuun odottamaan sitä viimeistä samanlaista päivää.