Kummallinen kuntahallinto
Feodalismi; still alive
- Tietoja
- Kategoria: Kummallinen kuntahallinto
- Julkaistu perjantai, 03 huhtikuu 2009 01:00
- Kirjoittanut Ylipähkäilijä
- Osumia: 498
Katsoin joskus hyvin kauan sitten espanjalaisen Mario Camusin elokuvan, jonka nimi oli Maan hiljaiset. Se kertoi maatyöläisten tai melkeinpä maaorjien elämästä 1700-luvun Espanjassa. Elokuva oli kaurismäkimäisen vähäeleinen ja ankea, ja yksinkertaisella tavalla elokuvassa kerrottiin todella paljon sen ajan yhteiskunnasta. Ja se kuva ei ollut yhtään kaunis.
Espanja oli näet tuohon aikaan feodaaliyhteiskunta, jossa ei ollut valtiota, läänejä tai kuntia kuten nykyisin. Maata hallitsivat ns. linnanherrat tai kartanonherrat (caudillos), joilla oli omat hovinsa ja lakinsa. Heidän piti toki olla uskollisia kuninkaalle, mutta omalla alueellaan heillä oli diktaattorin valtuudet. Heidän alaisuudessaan oli eritasoisia vasalleja, maatyöläisiä ja maaorjia. Merkillepantavaa oli, että he omistivat kaiken ja heillä oli oikeuksia ja alaisilla pelkkiä velvollisuuksia. Demokratiaa ei tunnettu. Samanlainen järjestelmä oli käytössä monissa muissa maissa Venäjää myöten. Ajan myötä siitä on onneksi luovuttu.
Myös Ruotsin kuningaskunta käytti 1700-luvulla feodaalijärjestelmää keinona hallita mm. Suomenmaata. Ruotsalaisille ylimyksille annettiin Suomesta eritasoisia läänityksiä, jotta he toisivat ruotsalaista demokratiaa Suomeen, hallitsivat suomalaistolloja kovalla kädellä ja keräisivät kruunun tarvitsemat verot. Ja siinä sivussa ylimykset saisivat ottaa itselleen sopivan siivun, tai joskus hieman enemmänkin. Ja heitä oli joka lähtöön; hyviä hallitsijoita/kehittäjiä ja täydellisiä despootteja. Ja sitten tulivat venäläiset ja pilasivat koko hienon homman. Joka sitten aikanaan, monen vaiheen jälkeen, johti itsenäisyyteen.
Ja sitten sujuvasti Kirkkonummelle, jossa feodalismin henki on yhä voimissaan, tosin ehkä vaarassa kuolla sukupuuttoon. Vaan jos kunta keksiikin jotain sen suhteen, koska historiaa pitää vaalia ja suojella. Pähkäilijä on henkilökohtaisesti seurannut Hilan louhimon vaiheita vuodesta 2003, jolloin silloisen telaketjuhallinto teki kaiken mahdollisen, jotta Hilan kraaterista olisi tullut maailmanluokan juttu, eikä välttämättä yhtään hyvässä mielessä. Vallan vaihtuessa, pahamaineisen uusvasemmiston ottaessa ohjat käsiinsä, Hilan louhimo/kraateri jäi vapaaehtoisesti odottamaan uutta tulevaisuutta. Ja heti viimeksi käytyjen vaalien jälkeen se aktivoitui uskomattomalla voimalla, mutta taisi sittenkin telaketju osua miinaan. http://www.pahkailija.fi/index.php/kunnan-kuumat-perunat/kummallinen-kuntahallinto/427-telaketju-ajoi-miinaan-hilassa.
Herää väkisin kysymys, että miksi ihmeessä kunta, siis teoriassa ja lain mukaankin meidän kuntamme veronmaksajien palvelija, palvelee yksittäistä maanomistajaa. Ja on palvellut häntä ilmeisesti vuosikymmeniä. Ja asettaa hänet erityisasemaan. Ympäristöpäällikkö on hänen lakeijansa jo vuosien takaa. Kunnan lakimies/nainen peesaa häntä oman ammatillisen uskottavuutensa kustannuksella. Ja kunta kollektiivisesti ei uskalla ottaa kantaa asiaan.... Hilan kraateri on osa kunnan biodiversiteettiä ja omalaatuisuutta. Se myy.
Kyseinen maanomistaja ja kraaterin pehtoori on julkisesti tuonut esiin sen, miten hän aikoinaan Porkkalan luovutuksen yhteydessä (1956) hän rohkeasti ryntäsi yli Kivenlahden sillan hänelle kuuluvaan valtakuntaan, ennen erästä Urho Kaleva Kekkosta. Eli UKK oli feodaaliherran palvelija, joka avasi sillan hänelle. Ja UKK sentään oli aika kova jätkä, joka käsittääkseni pelasti Suomen. Mutta tämä kuntatason feodaaliherra on ihan eri tasolla. Eli ylimys, jota valtion, kunnan ja veronmaksajien pitää palvella. Joku tässä mättää, sanoo sen millä tahansa kielellä.

