Omalaatuinen kunta
Virkamiesten kyykytyksestä
- Tietoja
- Kategoria: Omalaatuinen kunta
- Julkaistu lauantai, 17 tammikuu 2009 00:00
- Kirjoittanut Ylipähkäilijä
- Osumia: 714
Hilan louhimon toistaiseksi viimeisen käsittelyn yhteydessä tuli jälleen esille gran dilemma. Miksi virkamiehiä kyykytetään. Miksi he lähtevät ottamaan isoja riskejä. Miksi johtavat luottamusmiehet ylittävät valtuutensa. Ja miksi tässä kunnassa vallitsee perverssi kulttuuri, joka tekee johtavien virkamiesten elämästä sananmukaisesti yhtä helvettiä. Pähkäilijä on kirjoitellut asiasta jo aiemmin.
Viimeisin hyvä esimerkki ilmiöstä oli kunnan lakimiehen toiminta Hilan louhimon lupien käsittelyn yhteydessä, josta pähkäilijä kertoi jo aiemmin. Pähkäilijän saamien tietojen mukaan lakimies yritti ratkaisevassa kokouksessa epätoivoisesti hakea ennakkotapauksia, joka olisivat tukeneet hänen väitteitään luvan hakijan huonosta kohtelusta aiempien viranomaistoimien yhteydessä. Kerta toisensa jälkeen hänen väitteensä kumottiin. Avainsana hänen toiminnassaan oli "hakea epätoivoisesti". Ottamatta mitenkään kantaa hänen ammattitaitoonsa pähkäilijä haluaa arvioida lähinnä hänen motiivejaan. Mikä saa virkamiehen, vieläpä lain hengen tuntevan juristin, tekemään jotain noin järjetöntä ja läpinäkyvää. Jos hänen toimintansa sittemmin todetaan lainvastaiseksi, kyseessä on virkavirhe ja seuraukset sen mukaiset. Laskelma hyöty vs. riskit lienee tarpeeton. Venäläistä rulettia.
Vielä enemmän pähkäilijä haluaa esittää kysymyksiä siitä, kuka häntä on käskyttänyt tai ohjeistanut. Ja millä hänet on saatu menemään heikoille jäille. Miten häntä on motivoitu (hieno termi) tai miten häntä uhattu (muistapa Minna Aarnion kohtalo). Pähkäilijällä ei tietoa siitä, kuka on hänen esimiehensä, mutta ainakin virallisesti se on toinen virkamies, kenties jopa kunnanjohtaja. Seuraava kysymys on, kuka on käskyttänyt käskyn antanutta virkamiestä. Sieltä todennäköisesti löytyy telaketjun ydinporukka, joka vetelee naruista ja käy kauppaa ihmiskohtaloilla. Ja virkamiehet ovat ihmisiä, joita voidaan uhrata.
Virkamiehen asema ja oikeusturva Kirkkonummen tapaisessa kunnassa on heikko. Jos koko kuntahallinnon yläpää on tiukasti telaketjun tossun alla, niin yhteistyökyvytön virkamies on käytännössä lainsuojaton. Systeemin sisällä voidaan harrastaa työpaikkakiusaamista, virkamies voidaan eristää päätöksenteosta (hyllyttää), hänelle voidaan kehitellä virkarikossyyte tai pahimmassa tapauksessa hänet laitetaan mediamafian mankeliin, jolloin häntä mustamaalataan julkisesti. Tästäkin on esimerkkejä, ja usein jutut kirjoittaa eräs luottamusmies omaan persoonalliseen tyyliinsä. Kun pelin säännöt ovat samat kuin DDR:ssä aikanaan, niin ilmapiiri on sen mukainen. Lienee turha puhua tuottavuudesta, jos sen tekijät ja koko systeemi voivat pahoin.
Pähkäilijä ei suinkaan halua kannustaa tavallisia virkamiehiä kapinaan, vaan pitämään meidät ajan tasalla. Meidän tehtävämme on valvoa kunnan luottamusmiesten toimintaa ja osaltaan auttaa virkamiehiä tuomalla esiin pahimpia ylilyöntejä myös virkamiesten kohtelussa. Emme lupaa ihmeitä, mutta lupaamme tehdä parhaamme.
Termi/määritelmä on ihan itse kaveriporukassa kehitetty pitkän työ- ja elämänkokemuksen pohjalta. Eli siis kommentoijan oma. Kyseessä on ns. "illegaalimääritelmä" ja vitsi, jossa valitettavasti lienee joskus kuitenkin totta toinen puoli. Määritelmä kyllä elää.
Skeballe (...pelittää...):
Jep. Hyvin ja osuvasti tiivistetty.
Tälläkin saitilla teemaa ovat pähkäilijät useasti sivunneet monissa kirjoituksissaan.
Onkohan niin, että tuo perustuslain 121 § säädetty kunnallinen itsehallinto olisi täällä käsitetty, tai haluttaisiin käsittää, jotenkin väärin? Jotenkin laajentavasti ja/tai "avoimena shekkinä"? Tällöinhän se, mikä on kunnan kannalta tarkoituksenmukaista oikeuttaisi kunnan toimimaan asiassa kuin asiassa täysin tahtonsa mukaisesti, vaikka laissa asiasta säädettäisiin jotenkin toisin. Siis piittaamatta lain kirjaimesta tai laissa säädetyistä toimivallan rajoista.
Moraalin ja lain kirjaimen ollessa vaa`an kupeissa punnittavina, on vaa`an kyllä aina kallistuttava lain kirjaimen eduksi sen ollessa aina painavampi. Tästä ei voi kenelläkään julkista valtaa käyttävällä (viranhaltijalla tai päättäjällä)kuitenkaan koskaan olla epäselvyyttä. Vai voiko?
Read more...
Read more...
Kysymys on siitä, että Suomen perustuslain 2 § 3 momentin mukaan :
”Julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin. Kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia.”
Kun kunta julkisen vallan käyttäjänä on oikeutettu (juu näin prikulleen on) kohdistamaan meihin, kunnan jäseniin, etujamme, oikeuksiamme ja velvollisuuksiamme koskevia sitovia määräyksiä, on sen tätä lakiin perustuvaa määräämisvaltaansa käyttäessään noudatettava aina tarkoin lakia.
Kyse on siis subjektiivisesta, perustuslailla säädetystä oikeudestamme, ja tuon oikeutemme loukkaamattomuudesta, voida luottaa kansalaisina ja kunnan jäseninä siihen, että kunta noudattaa asioitamme hoitaessaan ja niistä päättäessään tarkoin lakia.
Ei siis sinneppäin ”mahdollisimman lainmukaisesti”, vaan tasan kuten laki määrää ja vain lain suoman toimivallan rajoissa (EI siis kuten vaatimattomin jääkiekkotermein usein sanotaan urheilu-uutispätkässä; ”Juu se kiekko tuli sit jotenki vaan mulle siihen maalin eteen (lapa jäähän) ja mä panin silmät kiinni ja vedin sinneppäin ja siellä se sit lepäs (nimi lehteen)”).
Asia on siis perin yksiniittinen. Tällöin (mukaillen James Bond-elokuvan titteliä) ”kun mahdollisimman lainmukainen päätös ei riitä”, niin ei se sitten kerta kaikkiaan riitä. Päätöksen on oltava tarkoin lainmukainen. Eikö niin?
Tätä asiaa vaan kommentissani pähkäilin. Siten ei siis myöskään voi olla niin, että julkiskone Kirkkonummen kunta päättäjineen ja virkamiehineen säätelee kunnan jäsenten oikeuksia, velvollisuuksia ja etuuksia soveltaen lakia ”sinnepäin” ja kunnan jäsenten tehtäväksi jää valvoa sitä ovatko päätökset lainmukaisia.
Toivottavasti tämä oli edes ”sinneppäin”, vastauksena kyselyysi, jotta tulisin ymmärretyksi edes hieman paremmin. Onhan kyseessä kuitenkin yksityinen ja ”free”-pähkäily.
Read more...
1) Osa on isoissa asianajotoimistoissa (intiaaninimiltään ”kulkee kädet toisten taskuissa”),
2) osa omissa asianajotoimistoissaan (intiaaninimiltään ”kulkee kädet toisten taskuissa, mut eihän sit hei kerrota verottajalle”),
3) osa julkishallinnon lakimiehinä (intiaaninimiltään ”parempi kaheksan tuntia konttorissa kun kokonaan ilman unta”) ja
4) jotkut kokonaan muissa, kuin lakimiehen hommissa (intiaaninimiltään ”Ai joo, on mulla semmonenkin tutkinto”).
Tämän pähkäilyn tarkoituksena ei ole missään tapauksessa aliarvioida millään tavalla minkään lajin lakimiehiä – päinvastoin. Kyseessä on pähkäily, toki osin väritetty, julkisjuristin arjesta. Tarina on kyllä tosi ja kertoja elää.
Julkisjuristikavereitteni olen antanut kertoa itselleni, että ”mahdollisimman lainmukainen päätös” on kuntalakimiespäivien kesto-, ellei peräti hallitseva, teema ja keskustelunaihe virallisen ohjelman ulkopuolella vuodesta toiseen. ”Mahdollisimman lainmukaisia päätöksiä” useimmiten kirotaan, mutta niille myös välillä nauretaan.
Tätä ”legaalimääritelmää” pitää nyt hiukan avata. Määritelmää ei nimittäin löydy Ensyclopediae Iuridica Fennicastakaan.
”Mahdollisimman lainmukaisen päätöksen” syntyprosessi sujuttelee seuraavaa latua:
Telaketjuosasto tai hallintoylimys kuntajuristille (jyrähtäen): ”Valmisteleppas päätösteksti kun me nyt halutaan tehdä näin & noin ja saada tommonen seuraus aikaan. Näin on kuntalaisille parasta. Hopi-hopi”
Kuntajuristi (hieman arastellen): ”Kylläpä vaan herra/rouva...No tuota noin – katsotaas…Tjaah…Tämä nyt kyllä vaikuttaisi olevan kovasti lainvastainen, tämä mitä te nyt olette ajatelleet päättää…Että kovasti ois niinku vaikeeta tästä päätöstä kirjoittaa”
Telaketjuosasto tai hallintoylimys kuntajuristille (jyrähtäen): ”No mitäs mitäs…Kuules me ollaan kyllä hoideltu näitä hommia ja pyöritetty kuntaa jo parikymentä vuotta…Hyvin on menny tiämmä…Niin että älä sinä kuule tule meitä näissä asioissa neuvomaan, eikös juu - mitä?...Kirjotat vaan nyt sen päätöksen niinkuma käskin…se on sun hommas vai kukas tässä sulle oikeen palkan maksaa? Hopi-hopi”
Kuntajuristi (edelleen arastellen): ”No kyllä sitä nyt pitäisi jotenkin, ainakin vähän, muuttaa tai muotoilla uusix tuota päätöstä että se ei olisi ainakaan noin ”ilmeisen” lainvastainen”
Telaketjuosasto tai hallintoylimys kuntajuristille (kyllästyneenä jyrähtäen): ”Pannahinen...No olkoon niin…tee siitä sitten MAHDOLLISIMMAN LAINMUKAINEN, kunhan päätöksen seuraukset ovat samat kuin me alun perin telaketjuosastolla/hallintoylimyspiirissä tarkotettiin, onko selvä? Hopi-hopi” (Kuntajuristi tekee työtä käskettyä)
Tarinat olisivat pirullisen hupaisia jos ne olisivat pelkkää fiktiota. Valitettavasti nämä telaketjujen ja ylimpien viranhaltijoiden ”neuvonantajat” joutuvat trapetsitaiteilemaan juurikin työpäivänsä tuolla laillisuuden rajamailla, eli ”twiglight lawzonella”. Näiden ”mahdollisimman lainmukaisten päätösten” kohteena, eli ottavana osapuolena, ovatkin sitten nämäthäntä hallintoalamaiset, siis me yksilöt, eli kunnan jäsenet.
”Kenen leipää syöt sen lauluja laulat”, kuuluu siis sanonta. Olkoon niin. Osa totuudesta on kuitenkin ”parempi kaheksan tuntia konttorissa kun kokonaan ilman unta”. Ristinsä kullakin. Niinhän vaikka.