Omalaatuinen kunta

Kaislikossa suhisee

Tietoja

Kategoria: Omalaatuinen kunta

Julkaistu sunnuntai, 22 maaliskuu 2009 00:00

Kirjoittanut Pähkäilijä

Osumia: 351

Näin keväällä synkän ja raskaan talven jälkeen Kirkkonummella asuva jälleen ymmärtää, minkä takia on maalle muuttanut. Tammikuussa sitä usein joskus heikkona hetkenään epäilee. Meillä on täällä kaikenlaista kivaa, mitä Eirassa tai Töölössä ei juurikaan ole. Käydäänpä läpi muutamia esimerkkejä.

Tänään sattui silmään Ylen sivuilla eräs luontojuttu, jossa oli hieman hupaisiakin piirteitä http://yle.fi/uutiset/luonto_ja_ymparisto/2009/03/nuuksiossa_nahtiin_nelja_karhua_630941.html. Ei tarvitse mennä edes Nuuksioonkaan asti, jotta törmää karhuun. Itselläni sellainen tuli kerran vastaan Siuntion ja Kirkkonummen rajalla.Onneksi kovasti utelias koiramme oli kiinni, joten karhu vain häipyi kohteliaasti paikalta.

Kerran Karhu taapersi myös kylämme halki matkallaan kalastellen paikallisista järvistä. Yleinen vitsi huolestuneiden hevostenomistajien keskuudessa oli, että karhu tuli tapaamaan sukulaisiaan. Tuolloin kylällä taisi asua kiinteistönomistaja, jonka sukunimi oli karhu.

Myös ilves on tullut maastoretkillä tutuksi hirvien ja peurojen lisäksi.

Yksi kaveri asuu Kirkkonummen umpiskugessa, ja hänen pitää aamulla töihin lähtiessään väistellä peuroja, erityisesti syksyllä kun omenapuut ovat tiputtaneet satonsa maahan. Itse olen tottunut näkemään kotipellolla peurojen lisäksi joutsenia ja kurkia.

Toinen kaverini kehui sitä, että tupakalle mentäessä voi liikenteen sijasta keväisin kuunnella lintujen päivä päivältä voimistuvaa konserttia. Vaikka hädin tuskin erottaa kanaa ja joutsenesta.

Maalla asuessa ei edes talossa saa olla luonnolta rauhassa. Jokaisen hieman vanhemman talon vakioasukkaisiin kuuluvat hiiret tai päästäiset, joita tänä talvena on ollut normaalia enemmän.

Sen vuoksi erityisen mielenkiintoista on ollut kuunnella pöllöjen öistä huutelua. Erityisesti lehtopöllön aavemaiset huutelut ovat herättäneet naapureidenkin huomiota. Ja kyllä se huuhkajakin on jaksanut muistuttaa olemassaolostaan. Ainakin parin varisraadon verrant pihamaalla.

Ja kun meillä on pitkästä aikaa ollut kunnon talvi, niin virallisten latujen lisäksi kunnassa paljon järviä, joiden jäällä voi hiihdellä taikka luisella ja nauttia auringonpaisteesta. Pilkkijöitäkin on ollut liikkeellä, ja myös niitä häiriköitä eli "luontoharrastajia" moottorikelkkoineen.

Se, mikä tässä kaikessa on hienoa, on näiden "kunnallisten" palveluiden ilmaisuus. Kunhan kaavoitus hoidetaan asianmukaisesti ja luonnossa liikkumiselle jätetään riittävästi tilaa, niin niiden saatavuus on kiinni vain ja ainoastaan meistä itsestämme.