Omalaatuinen kunta

Hämärän rajamailla

Käväisinpä jällen kerran iltakävelyllä pitkin kyliä. Ja siellä on totisesti elämää, joka on salaperäisellä tavalla piilossa monelta tavalliselta ihmiseltä, jos sellaisia onkaan. Tässä on muutamia havaintoja tämän illan lenkiltä.

Moni muistaa kouluajoilta pulloon puhaltelun, kun niitä viriteltiin yhdessä oktaaviin. Kylällä on oma mystinen pullon henkensä, joka piileskelee kylän keskellä kaislikossa. Kyse on kaulushaikarasta, jota hyvin harva on nähnyt. Mutta siellä se asustelee vuodesta toiseen ja puhaltelee pulloonsa.

Ihan yhtä mystinen siivekkäiden edustaja on sarvipöllö, jota edes lintuharrastajat eivät usein löydä. Mutta kun sen poikaset näinä viikkoina lähtevät pesästä, niin silloin sen läsnäolo paljastuu. Jos poikue sattuu omaan pihaan, sen ääntely saattaa olla myös aika piinallista.

Myös rastaiden, musta-, laulu- ja punakylkirastas, iltainen konsertti on ajoin ihan uskomatonta kuunneltavaa. Jätetään räkätti pois listalta, koska sen laulutaidot ovat vanhan kouluasteikoin mukaan tasolla 5. Mutta näiden muiden taidot ovat ihan omaa kansainvälistä luokkaansa ja kun Suomessa ollaan, niin vahvasti mollissa.

Alkuillasta Kuovi paaluttaa reviiriään hyvin äänekkäästi, ja kurkikin muistuttaa kainosti olemassaolostaan. Näitä siivekkäitä tosiaan riittää meidän elämäämme virkistämään.

Kirkkonummella kun olemme.

Lisää kommenttisi

Nimimerkki:
Aihe:
Kommentti:
 
Suorita alla oleva tehtävä hyökkäysviestien estämiseksi!

Lisätietoja