Poliittinen sirkus

Tuhkapilvet

Valtakunnan politiikassa on tuulahdellut viimeaikoina aika tavalla. On tutkittu puutavaraa, paperilappuja ja erilaisia avustuksia - pääasiassa median toimesta. On löytynyt syytteisiin ja jopa tuomioihin johtaneita väärinkäytöksiä. Asian nykytilan arvellaan jopa vahingoittaneen maamme kansainvälistä mielikuvaa, jota kallispalkkaiset yritysosaajat Jorma Ollilan johdolla yrittävät kiillottaa. Ok, kehittää. Semantiikkaa kaikki tyyni.

Media on pitkäjänteisillä ja kattavilla tutkimuksillaan päässyt erittäin hyvin poliitikkojen iholle. Poliitikkojen muisti tuntuu olevan ehtyvä luonnonvara, joka saatavuudessaan lähentelee jo kuuluisaa TVH:n miehen hikeä. Ehkä poliitikkojen muisti on hyvä, mutta todella lyhyt ja ennen kaikkea valikoiva. Otetaanpa pari esimerkkiä.

Vanhanen muistaa hyvin kaikki laudat ja erilaiset höyläystyypit sekä intiimit keskustelut monien naisystäviensä kanssa. Erittäin huonosti Vanhanen muistaa mitään vaalirahoitukseen tai puolueloikkauksiin liittyvää. Voiko tästä siis tehdä tulkintoja hänen prioriteettiensa suhteen.

Kanervalla on vähän sama ongelma. Tekstarit eivät tule mieleen millään, kuten eivät tule synttäritkään tai niihin liittyvät laskut. Kuinkahan Kanerva mahtaa muistaa luottamustehtäviinsä liittyvät asiat. Hän on (tai oli) sentään vaikuttamassa politiikan lisäksi urheilussa ja ties missä.

Edellä mainitut kaksi herraa lienevät vain jäävuoren huippu ja koko karmea totuus piilee siellä jossain veden alla. Alue johon mediakin pääsee käsiksi vain sukeltajien avulla - tutkivien poliittisten sukeltajien.

Tämän lisäksi keskustalla on oma sisäinen valtataistelunsa, jossa on mukana monta kokenutta pelimiestä kuten Pekkarinen, Väyrynen ja Korhonen. Tässä pelissä ei tunnu olevan sääntöjä vaan kaikki on sallittua. Herrat vallan unohtavat, että heidän pelinsä suurelta osin näkyy julkisuudessa, eikä ole kovinkaan kaunista katseltavaa.

Media on juuri pääsemässä puolueiden hämärien hommien ytimeen ja siksi tarvitaan muuta puhuttavaa. Isojen päälliköiden (Vanhanen, Katainen) mielestä tilanteeseen sopivaa on uhrata yksi rivitaistelija poliittisen uskottavuuden puolesta. Niinpä on aika julkaista Marja Tiuran loikkauskohu. Säälittävää.

Marja Tiura on tyypillinen poliittinen pyrkyri, joka on kuvitellut olevansa kansakunnan poliittisessa eliitissä. Kuitenkin hän on vain yhden puolueen valtuustoryhmän VARApuheenjohtaja - riittävän merkittävä, mutta korvattavissa.

Marja Tiuran tarinassa on kaksi vaihtoehtoa. Joko hän todellakin on poliittinen pyrkyri, joka halusi ministerin salkun hinnalla millä hyvänsä - jopa loikkaamalla, tai hänestä on julkisuudessa tehty se soturi, joka uhrataan pelastamaan hallitus ja hallituspuolueet juuri ennen eduskuntavaaleja. Eli luodaan sumuverhoa, jotta isojen poikien pahimmat mokat unohtuvat.

No mitäs meillä kunnallispolitiikassa tapahtuu? Kirkkonummen kunnanhallitus säätelee aiemmin rustattuja päätöksiä haluamallaan tavalla. Näidenkin päätöksien takana on mitä todennäköisimmin höylättyjä lautoja, konsultti- ja kassakaappisopimuksia, jotka eivät kestä julkisuutta. Ainoa ongelma on, että paikallista tutkivaa journalismia ei ole, koska paikallismedia syö poliittisen vallan kädestä. Niinpä sääntöjen ja toimintamallien venyttely on ajan henki ja sopiva tapa toimia kaikessa kunnallisessa päätöksenteossa.

Toisaalta voidaan sanoa, että Kirkkonummi on valtakunnantason mediassa täydellinen periferia. Esimerkiksi Hesarissa viimeinen Kirkkonummea koskeva juttu on yli kaksi viikkoa vanha, ja koskee sekin roskien postikuljetusta. Eli Hesaria huolestuttaa enempi haisevat roskikset kuin kunnan haiseva päätöksenteko.

Poliitikkojen onneksi median taivaalla on juuri nyt myös tuhkapilviä. Politiikka on kuitenkin siinä määrin pysyvämpi ilmiö kuin yksi tulivuorenpurkaus, että mediataivaalle on odotettavissa uusia ukkosmyrskyjä nykypilvien väistyessä. Me lupaamme tehdä oman osuutemme.

Lisää kommenttisi

Nimimerkki:
Aihe:
Kommentti:
 
Suorita alla oleva tehtävä hyökkäysviestien estämiseksi!

Lisätietoja