Poliittinen sirkus

Kepu pettää aina

Tietoja

Kategoria: Poliittinen sirkus

Julkaistu lauantai, 08 touko 2010 01:00

Kirjoittanut Ylipähkäilijä

Osumia: 322

Työkaveri kertoi tänään, että kaiken työkiireen ja ahdistuksen keskellä suomalainen sarkasmi on pelastanut hänen päivänsä. Mitä hittoa se sellainen on. Eihän sellaiseen kovin usein törmää. No, hän kertoi, että Hesarin verkkosivujen uutinen ratsiasta Keskustan puoluetoimistoon oli innoittanut lukijat ennennäkemättömään keskusteluun Keskustan moraalista.

Joten pakkohan sitä oli käydä tutkimassa, ja totta tosiaan kommentteja löytyi lähes 80 kappaletta. Ja totta on, että joukossa on sarkasmia, mutta sitäkin enemmän vahingoniloa tai jopa katkeruutta, joka ei toki kohdistu pelkästään Keskustaan, vaan koko poliittiseen järjestelmään ja sen moraaliin. Kun samana päivänä vielä uutisoitiin Antti "Kanki" Kaikkosen tekemisiä koskevasta rikostutkinnasta, niin väkisinkin tulee mieleen Kirkkonummen politiikassa aiemmin käytetty slogan "Kepu pettää aina". Niinpä.

Kuten Hesarin lukijatkin hyvin tuovat esiin, kähmintä tai koplaaminen tai kaupanteko ovat normaali käytäntö suomalaisessa politiikassa. Ruotsinkielisillä alueilla on vastaavanlaisia vielä pienemmän piirin kulttuurisäätiöitä, jotka tukevat sopivien poliitikkojen kampanjoita, naturligtvis? på svenska. Toisaalta kun on seurannut viime päivien ydinvoimala-arvontaa, niin myös Kokoomuksen meno alkaa hirvittää. Tästä Vara jo otti herneet nenään ihan syystä. Voi meitä.

Usein sanotaan, että valta saastuttaa poliitikot. Näin se varmaan usein on, mutta sillä kuuluisalla Gaussin käyrällä on aina se toinen pää, jossa ovat ne luuserit, taaperot, kylähullut tai sitten ne tulevaisuuden toivot. Pähkäilijä kaikessa naiiviudessaan tai hulluudessaan hakee jotain sellaista, koska ennakkotapauksia on pitkin maailmaa. Niin että Obama ja Mandela. Kovia jätkiä, jotka ovat muuttaneet maailmaa (OK, Obama vasta aloittaa... ).

Viikolla pähkäilijälle tuli eteen ihan uusi vastaava tapaus. Kolumbiassa, joka tunnetaan kokaiinista, sissiliikkeistä ja sotilasdiktatuureista, ja jossa valtaa viime vuodet on pitänyt tiukan linjan presidentti Alvaro Uribe, on ilmassa jotain uutta. Presidentinvaalien koittaessa yllättäen esiin nousee puskista "vihreä" ja suoraan sanoen vaihtoehtoinen Antanas Mockus, joka on tehnyt politiikkaa eri tavalla ja saanut sitä kautta kannatusta. Jos joku ei jaksa lukea Economistin juttua, niin pointti on siinä, että pitää olla rehelliset periaatteet ja pitää laitta itsensä peliin. Joku voisi sanoa, että tulos tai ulos.

Värillä ei todellakaan ole mitään väliä, koska Suomessa Keskustakin on halunnut olla vihreä. Politiikassa kyse on ennen kaikkea uskottavuudesta. Ja se on Suomessa ja Kirkkonummella kovasti hakusessa.