Poliittinen sirkus
Demokratiaa vaiko telaketjudemokratiaa?
- Tietoja
- Kategoria: Poliittinen sirkus
- Julkaistu perjantai, 10 lokakuu 2008 01:00
- Kirjoittanut Ylipähkäilijä
- Osumia: 344
Kirkkonummen paikallislehdessä on tämän valtuustokauden aikana jatkuvasti kritisoitu kunnan päätöksentekoa. Kritiikin keskeisiä työkaluja ovat olleet käsitteet "uusvasemmisto", johon kuuluvat siis SDP, RKP, keskusta, vihreät ja vasemmistoliitto, siis kaikki muut paitsi kokoomus, sekä "ylähuone", josta pähkäilijä on kirjoittanut jo kahdesti. Mikä ihme vaaleissa oikein meni pieleen ? Miksi kaikki tämä kritiikki ja mustamaalaus? Ehkäpä kaikki menikin oikein. Demokratia ja kuntalaiset voittivat. Ja kerrassaan kuono homma, joillekin.
Selvitetäänpä ensin, mikä oli poliittinen tilanne ennen syksyn 2004 kunnallisvaaleja. Kokoomuksella ja RKP:lla on valtuustossa määräenemmistö (24 - 20), eli sen turvin ne pystyivät käytännössä sopimaan tärkeät asiat keskenään. Tällä oli valitettavia vaikutuksia demokratiaan ja kunnan käytännön päätöksentekoon. Tärkeimmät puheenjohtajuudet keskittyivät näille puolueille ja niiden harvoille napamiehille. Tärkeiden asioiden valmistelua ja käytännössä siis myös päätöksentekoa siirrettiin erilaisille työryhmille (siis nykyisin "ylähuoneille"), joista pähkäilijä jo kertoi aiemmin. Käytännössä päätöksenteko kunnanhallituksessa, YT-lautakunnassa tai lupa- ja valvontajaostossa oli sitä, että asiat oli jo etukäteen sovittu ja keskustelu niistä oli pelkkä turhauttava muodollisuus ja muutokset olivat kosmeettisia. Eli melkoista telaketjudemokratiaa.
Joidenkin ryhmien määräenemmistö ei sinänsä vielä ole paha asia. Mutta jos keskeisten luottamuselinten puheenjohtajuudet keskittyvät harvoille henkilöille, joiden pätevyydestä tai vastuuntunnosta voidaan olla montaa mieltä, voidaan puhua demokratian hätätilasta. Tämä oli nähtävissä mm. Sundbergin maankäyttösopimusten teon yhteydessä, jossa keskeisten luottamushenkilöiden ammattitaito ja harkinta pettivät pahanpäiväisesti. Tämä herätti laajaa kansalaiskritiikkiä paikallisessa mediassa (Pertti Panula, Tuomo Hannula, Pekka Muuttomaa). Kovassa vauhdissa luottamusmiehillä mopo karkasi käsistä, ja heille oli epäselvää, kenen puolella ja kenen eduksi he asioita hoitivat. Tästä varoittavana esimerkkinä oli mm. keskeisen luottamusmiehen saama tuomio lahjoman vastaanottamisesta, mikä on sittemmin paikallismediassa haluttu vaieta kuoliaaksi.
Saman harvainvallan pimeä puoli oli nähtävissä myös lupa- ja valvontajaoston toiminnassa, josta kirjoiteltiin ansiokkaasti mm. Länsiväylässä (1, 2, 3) ja joka poiki kymmenkunta oikeusjuttua korkeimmissa oikeuselimissä. Ja sama villi meno oli päällä myös muilla toimialoilla, ja ympäristöarvot, yhdenvertaisuus ja järkevä taloudenhoito saivat kyytiä. Ihanteena oli tolkuton kasvu ja grynderi-vetoinen kunta, kuulemma meidän kaikkien yhteiseksi hyödyksi.
Eli ennen 2004 kunnallisvaaleja Kirkkonummi oli todellinen kunnallisen demokratian takapajula. Ja kaikki tämä Espoon naapurissa, vain parin peninkulman päässä sieltä, missä Suomen lait päätetään. Syystäkin ihmiset ennen kunnallisvaaleja olivat huolissaan ja kaipasivat muutosta. Ja vaaleissa muutoksen tuulet puhalsivat myrskyn lailla. Huono homma, manaa telaketjumies.