Poliittinen sirkus

Kassakaappien vaarat

Tietoja

Kategoria: Poliittinen sirkus

Julkaistu sunnuntai, 30 marraskuu 2008 00:00

Kirjoittanut Ylipähkäilijä

Osumia: 474

Pähkäilijällä oli kollegansa Varan kanssa kova väittely siitä, ovatko kassakaappisopimukset hyvä vai huono asia, siis politiikassa. Ja totta on, että asialla on monet kasvot. Joku varmaan muistaa valtakunnan politiikasta tapauksia, että joskus muinoin ennen vaaleja puhuttiin tai huhuttiin, että kokoomus ja keskusta olivat tehneet kassakaappisopimuksen hallituksen perustamisesta. Ja sitä paheksuttiin suunnattomasti, koska puolueet tavallaan kävelivät äänestäjien yli. Vaaleista viis, mutta me otamme vallan. Kyseessä saattoi olla myös demareiden tai vasemmiston taitavasti liikkeelle laittama huhu, jotta omat äänestäjät saadaan vaaliuurnille. Mutta, pointti on siinä, että sanalla on paha kaiku.

Kansallisella tasolla hallitusvastuun ottavat puolueet sopivat hallitusohjelmasta, jossa sovitaan tavoitteista ja tärkeimmistä keinoista niiden savuttamiseksi. Mikä tärkeää, hallitusohjelma on julkinen dokumentti, ja sen toteutumista jokainen kansalainen opposition lisäksi voi seurata. Tämän lisäksi puolueet sopivat työnjaosta ja pelin säännöistä, selkokielellä nokkimisjärjestyksestä, joka on vähemmän julkista tietoa. Näihin kuuluvat virkanimitykset ja muut sisäiset väännöt, joita lehdistö voi vapaasti repostella. Eli nykyisin valtakunnan politiikassa kassakaappisopimukset ovat historiaa.

Mutta onneksi on kuntataso, joka antaa aiheen pohdiskella tätä mielenkiintoista ilmiötä. Ja Kirkkonummi, jossa tässä perinteessä on yhä vankkaa osaamista, kuin pontikan teosta Kiteellä. Kuten Vara joskus toi esiin, menossa ovat kähminnän markkinat, eikä hallitusvastuuseen tulevalla ryhmittymällä ole tapana laatia mitään hallitusohjelmaa, puhumattakaan siitä, että asioista kerrottaisiin julkisesti. Siitä nimitys kassakaappisopimus. Monista asioista kyllä sovitaan osana neuvotteluprosessia. Suoraan sanoen käydään kauppaa puolueiden tai niiden sisäisten ryhmien kesken. Entäs sitten, kysyy joku. Noinhan on aina tehty.

Tässä käytännössä on yksi kivitalon kokoinen ongelma, tai oikeastaan kaksi. Kassakaappisopimus ei noudata hyvää hallintokäytäntöä ja suurella todennäköisyydellä tulee kuntalaisille hyvin kalliiksi. Otetaan erimerkiksi tämä kuntaliitos läntisten naapurikuntiemme kanssa. Asia on kahden tai kolmen puolueen välisellä kassakaappisopimuksella jo päätetty, kuten Neron valtakunta-jutussamme kerrotaan (linkki). Mutta minkäänlaista virkamiesvalmistelua asian suhteen ei ole voitu tehdä, koska vaaleista on kulunut vasta kuukausi. Meillä ei ole minkäänlaista tietoa, mikä on operaation hintalappu ja kuka sen hinnan maksaa. Tai miten se vaikuttaa meidän jo nyt riutuneihin palveluihimme. Ja pitäisi varmaan tutkia ja haistella myös muita vaihtoehtoja. Käytännön järki sanoo, että sekä isot että pienet asiat pitää tutkia ennen kuin ne päätetään. Kirkkonummella näin ei tarvitse näemmä vieläkään toimia. Ja minä väitän, että meidät veronmaksajat laitetaan maksamaan tämän kassakaappisopimuksen kustannukset ja seuraukset. Ja se hinta voi olla aika kova, tämän talouskriisin keskellä. Ja kuntaliitos on vain yksi asia.

Ja sitten se toinen kivitalon kokoinen ongelma. Kassakaappisopimus on yleensä monen ison ja pienen sopimuksen yhteenveto eli esim. kuntaliitos on linkitetty kouluun, uimahalliin tai pariin siltarumpuun. Ja se on salainen kunnian miesten tai naisten keskenään tekemä sopimus, jota pitää loppuun asti kunnioittaa, maksoi mitä maksoi. Tämä myös siksi, että jonkun ison tai pienen sopimuksen joutuessa vaaraan, koko herkkä kokonaisuus pitää neuvotella uudestaan. Ja siihen tarvittaisiin rohkeutta ja vastuuntuntoa. Ei tule kuuloonkaan, sanoo telaketjumies.
Eli siinä perustelut, miksi kassakaappisopimukset uhkaavat kunnallista demokratiaa. Tämä nähtiin jo edellisellä telaketjukaudella (2000-04), kun kuntahallinto oli jaettu läänityksiin. Uskomatonta, että niin voidaan yhä toimia. Tai ehkä ei sittenkään.