Poliittinen sirkus

Camel Boots - mies

Tietoja

Kategoria: Poliittinen sirkus

Julkaistu lauantai, 06 joulukuu 2008 11:30

Kirjoittanut Apupähkäilijä

Osumia: 715

Pähkäilijä jaksaa yhä ihmetellä, miten nopeasti kansainvälinen talouskriisi on iskenyt ja maa toisensa jälkeen polvistuu ja tulosvaroituksia ja lomautuksia satelee solkenaan. Ja kaikki tämä sopivasti ennen joulua, vuoden suurimman kulutusjuhlan kynnyksellä, joten syöksykierre sen kuin vain pahenee. Business-maailmassa on ollut eräänlainen kirjoittamaton sääntö, että irtisanomisia ei koskaan tehdä joulun aikoihin, vaan se pitää pyhittää "hyville asioille". Nyt monet firmat joutuvat miettimään sitäkin uudestaan. Eli joulupukki taitaa monessa perheessä jäädä porstuaan häpeämään.

Mutta ihan yhtä paljon pähkäilijä ihmettelee maailman johtajien ennennäkemättömän räväköitä ja määrätietoisia otteita maailmanlaajuisen kriisin pysäyttämiseksi. Umpikonservatiivinen George W Bush myöntää nöyrästi virheensä (ainakin melkein) ja käytännössä liittoutuu seuraajansa Barack Obaman kanssa maan talouden pelastamiseksi. Kommunistinen Kiina lähtee massiiviseen talkoisiin pelastaakseen kapitalistisen maailmantalouden, ja toki siinä sivussa myös itsensä. Näiden operaatioiden todellisista tarkoitusperistä ja vaikutuksista voidaan varmasti spekuloida jo nyt ja varsinkin jälkikäteen, mutta olennaista on vilpitön halu reagoida ja sopeutua uusiin realiteetteihin, ja rakentaa nöyrästi yhteistä kansallista tai kansainvälistä rintamaa laman torjumiseksi; ideologiaan, puoluekantaan, lompakon paksuuteen tai ihonväriin katsomatta. Joku sanoo varmaan, että onhan härskiä takinkääntöä, mutta sitä sanotaan myös johtajuudeksi, ja sitä tarvitaan nimenomaan kriisien keskellä. Mites se Paasikivi sanoikaan...

Mutta poikkeuksiakin on, kuten tämä surullinen Italia ja heidän oma keisarinsa Berlusconi tai öljyrikkauksiensa köyhdyttämä Venezuela. Ja valitettavasti myös Kirkkonummemme ... Pähkäilijä ei vaalien jälkeen ole huomannut minkäänlaista merkkiä vaalien voittajien halusta oikeasti rakentaa yhteisrintamaa kunnallisen talouskriisin torjumiseksi. Tärkeää näyttää yhä olevan alkukantainen äijämäinen uho ja kunnallisen kentän jakaminen voittajiin ja häviäjiin, valkoisiin ja mustiin.. ja pelaaminen, vaikka maailma ympärillä on liekeissä. On se niin hienoa uskoa omiin arvoihinsa ja uskaltaa ikuisesti kulkea omia polkujaan. Äänestäjistä välittämättä.