Poliittinen sirkus

Meilläkö ei ole vaihtoehtoja ?

Tietoja

Kategoria: Poliittinen sirkus

Julkaistu tiistai, 07 huhtikuu 2009 15:00

Kirjoittanut Ylipähkäilijä

Osumia: 462

Keväällä yhdellä jos toisella metsänelukalla hormonit hyrräävät ja pesää rakennetaan puuhun tai aikanaan kaislikkoon. Tavallisilla ihmisillä on melkoinen halu lumien sulaessa rynnätä mökille kahvia keittämään ja suunnittelemaan tulevia remppoja. Miesväellä iskee usein autokuume ja vaikka rahat ovat tiukalla, he lähtevät ns. potkimaan renkaita.

Kuntapolitiikoilla tuntuu olevan tänä keväänä oma erikoinen kiimansa, jonka nimi on KUNTALIITOS. Se on ihan pakko tehdä, jotta ei jää kehityksen kelkasta. Ensin istutaan tumput suorana avuttomina nykyisen pesäkyhäilmän ympärillä ja sitten rakennetaan pesä toisen samanlaisen tumpelon kanssa. Ja kas kummaa kaikki huolet ovat poissa tai ainakin on tehty jotain - suurta. Mutta mites niille sopuleille yleensä käykään.

Rakas mediamafiamme on ansiokkaasti hämmentämässä soppaa. Halutaan antaa kuvaa, että Kirkkonummi on haluttu sulho tai neito tämän kiiman keskellä. Vihdin kunnanvaltuuston varapuheenjohtaja Markku Pohjola ilmoittaa Vihdin mukaan kilpaan kirkkonummelaisten sieluista, ja kuinka ollakaan myös hänen mielessään pyörivät Kirkkonummen ja Inkoon merenranta-alueet.

Hupaisaa, että aikanaan meidän oma Uffemme haikaili samojen rantojen perään. Kyllä Inkoon rannoille pääse ajamaan autolla, ei siihen kuntaliitosta tarvita. Tosin Pohjola myöntää, että kuntaliitoksessa on kyse nimenomaan palveluista. Olis ihan hienoa ymmärtää, että mitä palveluita Vihtiläiset mahdollisesti Kirkkonummelta saisivat. Täällä kun niitä palveluita ei ole ainakaan Vihdin suunnalla.

Pähkäilijällä kuntaliitoshormonit eivät hyrrää ja suhtautuminen on ollut avoimen kriittistä. Tämä johtuu osin myös siitä, että Kirkkonummen kohdalla kyse on Neron valtakunnan rakentamisesta. Näin ollen on epätodennäköistä, että asiaa kunnassa voidaan tarkastella objektiivisesti tai puolueettomasti.

Tähän viittaa myös mediamafian aktiivinen kirjoittelu, joka on vain savuverhoa. Asialla on kiire, koska Siuntiolle ja Inkoolle pitää saada joululahjaksi muhkeat tukipaketit, joiden maksaja on yhä epäselvä. Haapaniemi on ilmoittautunut vapaaehtoiseksi, meidän veronmaksajien rahoilla.

Pähkäilijä ei lähtökohtaisesti vastusta kuntaliitoksia, vaan lähinnä tapaa, miten asioita käsitellään. Pähkäilijän mielestä tarkastelussa pitää olla aina kaikki mahdolliset vaihtoehdot, myös se, että elämää jatketaan ilman kuntaliitosta. Joskaan tämä toimintatapa ei ole osa kuntamme dna'ta tai edes vahvuuksia.

Miten palveluja kehitetään ilman kuntaliitosta? Kuntalaiskyselyissäkin itsenäisen vaihtoehdon kannatus on yllättävän suuri, koska oma kunta on ongelmineenkin rakas ja huonotkin päättäjät tuttuja niistä hyvistä puhumattakaan.

Aikanaan pähkäilijä toi lukijoidensa tietoon erään Heikki Loikkasen, joka on kuntatalouden professori ja tietää varmaan jotain myös kuntaliitoksista tai kunnallisten palveluiden kehittämisestä. Hänen yleinen kantansa on, että kuntaliitosten mahdollisuuksia liioitellaan. Hänellä on monia tutkimukseen perustuvia argumentteja.

Kuntaliitoksia perustellaan usein sillä, että suurempien kuntien palvelutuotanto olisi jotenkin tehokkaampaa. Kokemukset ovat päinvastaisia, koska kuntien yhdistäminen lisää byrokratiaa; hallinnon väliportaat lisääntyvät ja valtaa siirtyy virkamieskoneistolle. Se myös vähentää kuntien välistä verotus- ja palvelukilpailua, mikä taas jarruttaa niiden kehitystä.

Eli luomme isoja, tehottomia ja itsetyytyväisiä jättiläisiä. Vihti tai Kirkkonummi eivät voisi enää kilpailla veroäyrillä tai koulupalveluilla, mikä laiskistaa molemmat. Kokoomuksen parjaama byrokratia kukoistaa. Kaikkihan tietävät, ettei hernerokasta yleensä tule parempaa isossa kattilassa keitettynä, mutta ruokailijaa voi ainakin yrittää hämätä halvemmalla annoksella.

Monien kuntien tuottamien palveluiden tuotannossa ei ole mittakaavaetuja. 'Mittakaavaetu' tarkoittaa sitä, että mitä suurempi tuotanto, sitä pienempi kustannus tuotettua hyödykettä kohti. Esimerkiksi lasten päivähoidossa, kouluissa ja terveysasemien toiminnassa voidaan nähdä skaalaetuja, mutta ne loppuvat jo verraten pienen yksikkökoon jälkeen.

Kun kunnan väkimäärä kasvaa, näitä palveluja tarjoavia yksiköitä tarvitaan lisää, sen sijaan että rakennettaisiin mammuttilaitoksia. Tämä korostuu kunnissa, joissa huomattava osa ihmisistä asuu haja-asutusalueilla. Eihän mäkkärikään rakenna roskaruokaravintolaa keskelle metsää. Vaikutusalueella täytyy olla riittävästi asiakkaita. Kuntamaailmassa ongelma vain on käänteinen.

Jo nyt Kirkkonummella esiintyy kritiikkiä, että jotkut koulut ovat liian isoja. Tärkeämpi syy kritiikkiin lienee se, että ne ovat ylikuormitettuja ja ryhmäkoot ovat liian isoja. Kuvitelkaapa vaikka suurkunnan kaikkien vanhusten keskittämistä mammuttimaisen vanhuslinnaan. Palveluiden kehittäminen taitaa vaatia jotain muuta; esimerkiksi resursseja, luovuutta ja maalaisjärkeä.

Pähkäilijä pohdiskeli aikanaan kuntaliitosten maantieteellistä logiikkaa. On tarkastelussa mikä tahansa kuntaliitosvaihtoehto, niin kaikkien kohdalla tulee eteen maantieteellinen ja logistinen hajanaisuus, paitsi ehkä Espoon kanssa.

Tämän ongelman ratkaisemiseksi tehdään melkoisesti töitä mm. 55 000 asukkaan Suur-Salon kunnassa, jossa on mukana 10 vanhaa kuntaa, osa myös saaristokuntia. Tietotekniikka auttaa, mutta vain tiettyyn rajaan asti. Videokonferenssit auttavat hallintoa ja sähköisiä palveluita voi kehittää, mutta lapsia ei voi lähettää kouluun sähköpostilla. Moni asia on pakko ajatella toisin, ja ihmisten asenteita on tunnetusti vaikea muuttaa hetkessä.

Loikkanen tuo esiin virkamiesvallan kasvun kuntakoon kasvaessa. Tämän lisäksi vaarana on se, että myös luottamusmiesvalta keskittyy yhä harvemmille ja populistisille ehdokkaille, jos se Kirkkonummen kohdalla on enää ylipäätänsä mahdollista. Uhkana on, että joku pieni kunta ei enää saakaan oikeassa suhteessa edustajiaan isoon valtuustoon. Jos kuitenkin sattuisi saamaan, niin pienen ääni ei siellä kanna.

Tämä tekee myös päättäjistä kasvottomia ja etäisiä, kun heitä ei enää voikaan tavata kyläkaupalla vaan he paistattelevat kaukana kotisivuillaan. Mummot ja ukit eivät silloin saa ääntään kuuluviin. Eli kaikkiaan demokratia vähenee. Tämä saattaa toisaalta olla myös kunnallisten päättäjien toive; nyt ei osata keskustella, mutta jatkossa ei edes tarvitse keskustella. Ja kunnasta tulee yhä kasvottomampi harmaa massa jossain siellä. Ja tämä on jo nyt onglema.

Ja otetaanpa vielä yksi näkökulma, jota pähkäilijä ei ole huomannut kenenkään muun tuovan esiin. Jostain syystä rakas telaketjuhallintomme haluaa kuntaliitoksen nopeutetulla aikataululla, mikä on monessa mielessä hyvin vaarallista. Heillä on siihen omat syynsä eli Neron valtakunta.

Mutta mitäs jos kaiken miehisen vallan kiiman sokeuttamana tehdäänkin väärä päätös. Miten Kirkkonummi myöhemmin, havaitessaan, että Siuntio ja Inkoo ovat liian raskaita taakkoja ja uhka taloudelleen, voi kääntää kelkkansa. Sanotaan, että onneksi on keksitty avioero, jotta huonon päätöksen tai liiton voi perua. Mutta mites on kuntaliitoksen kohdalla. Taitaa olla peruuttamaton.

Mutta pähkäilijä taisi lupailla jotain myös vaihtoehdoista. Kirkkonummihan tekee jo nyt palveluiden tuotantoon liittyvää yhteistyötä naapurikuntien kanssa, ja sitä voisi kehittää kuntien raja-alueilla entisestään. Kirkkonummi on niin keskellä kaikkia puolisoehdokkaita miettien, ettei yhtestyön suunnalla ole yhtä selkeää suuntaa, kuten monessa muussa kuntaliitosasiassa on ollut tilanne. Miksi ei siis itään ja länteen, kuten aiemmin jo pähkäiltiin?

Kuntarajat ovat monessa paikassa logistisesti oudoissa paikoissa, ja siellä ihmiset käyvät kaupassa tai parturissa naapurin puolella. Silti kunnalliset palvelut pitää yhä hakea järjettömän kaukaa. Näiden yhteistyömallien etuna on niiden joustavuus ja edullisuus. Sitä harrastetaan silloin kun siihen on tarvetta ja kun siitä on molemmille osapuolille hyötyä. Ja kunnan oman palvelurakenteen muuttuessa sitä voidaan muuttaa maantieteellisesti ja myös ajassa.

Kirkkonummi on mukana YTV:n toiminnassa, ja myös sitä on yhä mahdollista kehittää. Professori Loikkanen tuo esiin myös kuntayhtymät, kuten viime aikoina paljon julkisuudessa olleen HUS:n, tai maakuntavaltuuston, jonka kautta voitaisiin suunnitella ns. isoja linjoja eli esim. Helsingin metropolialueen rakennetta ja palveluita. Mutta nythän Kirkkonummen paikallinen Kokoomus lausunnoissaan tekee päinvastoin ja ottaa etäisyyttä pääkaupunkiseutuun, joka on niin iso ja pelottava. Siitä huolimatta suurin osa kuntalaisista käy siellä töissä.

Pähkäilijän johtopäätös on, että kuntaliitos palvelee lähinnä poliittisia päättäjiä, jotka pääsevät paistattelemaan otsikoissa ja tekemään "isoja päätöksiä" itsekään ymmärtämättä itse asiaa. Ja kuten pähkäilijä aiemmassa jutussaan tuo esiin, huomio voidaan kääntää pois kuntalaisten todellisista ongelmista. Eli heillä ei ole kanttia ottaa vastuuta äänestäjien edessä, vaan suin päin rynnätään uuteen uhkapeliin, jonka palkintona on oma suurempi valtakunta.