Lukijoiden pähkäilyä

KS 18.12.2008 ”Onneton päätös kilpailuttamisesta –”

Tietoja

Kategoria: Lukijoiden pähkäilyä

Julkaistu perjantai, 19 joulukuu 2008 00:00

Kirjoittanut Toisinajattelija

Osumia: 256

Kirkkonummen Sanomat: "Kilpailutus ei sovi kaikkialle eikä se aina ole onneksi". Näin nähtiin esimerkiksi kunnan ilmoituslehtikilpailutuksessa. Muutaman satasen tai tuhannen säästö toi useiden kymmenien tuhansien lisäkulut valituksista ja oikeustoimista kunnalle kuin Kirkkonummen Sanomillekin. Ja kuitenkin oli pakko käyttää lopulta Kirkkonummen Sanomia; ainakin milloin haluttiin tietojen menevän perille kuntalaisille ja kuntalaisten vaatimuksesta.

Sinänsä ei ole yllättävää kun ilmaisjakelulehti pitää sopimattomana kilpailutusta, silloin kun häviää sen markkinaoikeuden ja hallinto-oikeuksien vahvistamana. Kilpailutus tuli kunnalle kalliiksi koska kunnan ilmoitukset julkaistiin entiseen tapaan Kirkkonummen Sanomissa. Paradoksi on, kun kilpailutuksen hävinnyt onnistui valituksellaan säilyttämään kunnan ilmoitukset ja näin saaduilla tuloilla kustantamaan oikeudenkäynti kulut. Lehti ei menettänyt mitään kilpailutuksessa, koska ilmoitustulot eivät Matti Meikäläisen oikeuskäsityksen mukaan olisi kuuluneet hävinneelle osapuolelle. Ihmettelyn aihe ei pitäisi olla se, että Länsiväylän kirjoittelee vähän Kirkkonummen asioista, koska lehti kerää ilmoitustulonsa Espoosta ja Vantaalta. Länsiväylällä oli ilmoituslehtipäätöksen aikoina Kirkkonummen asioihin keskittynyt toimittaja, mutta kun kunnan ilmoituksia ei julkaistu lehdessä, niin toimittajakin on lakannut vierailemasta valtuuston kokouksissa ja uutisointi kunnan tapahtumista on vähentynyt.

Kaikilla ilmaisjakelujakelujulkaisuilla on yhtä raadolliset toimintaperiaatteet, omistipa ne kirkkonummelainen tai keravalainen omistaja. Kirkkonummen Sanomat ei käynyt sotaa sanan- ja kirjoittamisen ja tiedottamisen vapaudesta, vaan ilmoitustulosta. Nämä oikeudet eivät olleet uhattuna. Sen sijaan uhattuna oli lehden monopoliasema, sillä kunnan ilmoitusten myötä olisi LV:n haaviin voinut tarttua muitakin paikallisia ilmoittajia. Ilmaisjakelujulkaisun ensisijainen tavoite ei ole tietojen ja uutisen välittäminen, vaan yrityksiltä, yhteisöiltä ja kunnilta mainos- sekä ilmoitustulojen kerääminen. Jutun juurta näissä julkaisuissa on vain sen verran, että niillä houkutellaan selaamaan mainostajien sivut. On härskiä lehden suosikkien (kunnallispolitiikkojen) sekoittaa tarkoitushakuisesti kunnan edun ja omaa etua palvelevan lehden omistajan taloudelliset intressit. Kirkkonummen kuntalaisten etu olisi ollut se, että myös kilpailua syntyisi uutisen ja tietojen välittämisessä suomenkielisellä puolella. Monopoliasema on epäterve ilmiö ja tästä yhtenä esimerkkinä Helsingin Sanomien vaalitarkkailijan uutisoima "sylikoira" ilmiö. Paikallismedia välittää yritysvihamielisen ja hyvin riitaisen kuvan kunnallispolitiikasta. Positiivisen kuntakuvan rakentamisen kannalta lehden omaksuma linja on vahingollinen. Mahdotonta on tietää miten paljon tästä on ollut kunnalle haittaa, mutta se ei voi olla vaikuttamatta laadukkaiden kunnan viranhaltijoiden ja yritysten hakeutumiseen Kirkkonummelle.

Kilpailutusjupakan aikana Kirkkonummen Sanomat syytti epäsuorasti virkamieshallintoa kilpailutuksesta manipuloinnista väittämällä, että uusvasemmisto oli laatinut valintakriteerit poliittisesti tarkoituksenhakuisesti. Sinänsä taitava veto, joka aiheutti paniikin virkamiesjohdossa.

Osoitettua todeksi tuli myös se, että paikallismedia valitsee ilmoittajansa eikä päinvastoin. Kuka haluaisi tulla julkisesti ristiin naulatuksi, ei ainakaan mukavuudenhaluinen virkamies. Niinpä virkamiesjohto teki pesäeron "uusvasemmistoon" ja palautti KS:n kunnan viralliseksi ilmoituslehdeksi. Kilpailutuslehtipäätöstä tulkittiin vielä tuomioistuiminen päätösten jälkeenkin siten, ettei mitään muuta ei julkaistu kilpailutuksen voittaneessa lehdessä kuin joku vaivainen julkinen kuulutus. Niistäkin vielä suurin osa julkaistiin myös KS:ssa.

Ilmoituslehtijupakka paljasti perustavaa laatua olevan valuvian kunnan johtamisjärjestelmässä. Eräs kokenut kunnallispoliitikko totesi kerran, että Kirkkonummen resursseilla olisi pitänyt saada paljon enemmän aikaiseksi, mutta "kunnalla on ollut huono herraonni". Tapaus osoitti, että Kirkkonummi on kuin ohjauskyvytön laiva aavalla merellä, jonka kippari ja perämies ovat jättäneet oman onnensa varaan - silloin kun ensimmäinen vaahtopäinen aalto ilmaantui horisonttiin. Eikä tämä ollut ensimmäinen näyttö paniikkireaktiosta. Mielenkiinnolla seuraan, että kuinka nöyrästi konsernihallinto ennakoi uuden rautasaappaiden hallinnon toiveita. Historian valossa nöyristelevät virkamiehet menevät pidemmälle kuin mitä johtajansa on ääneen kehottanut. Surullisena esimerkkinä Stalin ja Hitlerin halintokoneisto...

Toisinajattelija