Lukijoiden pähkäilyä

Painajaisuneni lehdistön etiikasta

Tietoja

Kategoria: Lukijoiden pähkäilyä

Julkaistu tiistai, 30 marraskuu 1999 02:00

Kirjoittanut Toisinajattelija

Osumia: 325

Koska ilmaisjakelulehti ei ole riippuvainen tilaustuloista, voi lehti halutessaan toimia lukijakunnan mielipiteistä riippumattomana mielipiteen muokkaajana. Ei riitä, että tällainen lehti voi pitää paikallisia yrittäjiä rautaisissa pihdeissä; myös politiikkojen on parempi pysyä ruodussa, jos mieli saada äänensä kuuluville lehden palstoilla.

Tällaisen paikallisjulkaisun vaikutusvalta esimerkiksi kunnallisvaaleissa on oleellinen. Lehti voi valikoivalla uutisoinnillaan ja yksipuolisella kirjoittelullaan hyvinkin ratkaisevasti "huolehtia" puolueitten ja ehdokkaitten vaalimenestyksestä; onhan painettu sana monen mielestä ainoa totuus.

Eriävien mielipiteiden rajaaminen on mahdollista viedä niinkin pitkälle, ettei edes lehden mielipidesivuille kelpuuteta päätoimittajan mielipiteen vastaisia tai pannaan joutuneiden henkilöitten artikkeleita.

Lukijakunnan mielipiteet poliittisista päätöksistä on helppo muokata leimaamalla lehden puoltama asia, joko ainoaksi oikeaksi ja kuntalaisten parhaaksi - tai sitten koko kansakunnan vastaiseksi. Toisinajattelijat voidaan rusikoida kansakunnan vihollisina, pahantekijöinä ja ainoastaan päätoimittajalle sopivaa linjaa suositaan artikkeleissa ja pääkirjoituksissa.

Näin päätoimittajan suosima mielipide lopulta jää monen kuntalaisen mielissä "ainoana oikeana totuutena" elämään ja johtaa lopulta siihen, etteivät kunnan poliittiset päättäjätkään uskalla poiketa "hyväksytystä" linjasta, jotteivat joutuisi lehden palstoilla riepoteltavaksi.

Edellä kerrotulla tavalla voi kyllin vallanhimoisesta päätoimittajasta ennen pitkää sukeutua kuntaan kaikkeen vaikuttava "kummisetä", jonka varpaille ei ole syytä talloa ja jota on parempi mielistellä. Näin oma julkisuuskuva kuntalaisten silmissä ei säröydy. Myöskään kuoliaaksi vaikeneminen, pelon ilmapiirin luominen tai julkinen ristiinnaulitseminen ei ole vierasta tällaiselle vallankäytölle.

Ei ole Ilmaisia lounaita, eikä ilmaista lehteä. Venäläisen sananlaskun mukaan, ”ilmaista juustoa saa vain hiirenloukusta”. Kuka muu kuin tavallinen sukankuluttaja maksaa mainostamisen, tiedottamisen, lehden tekemisen ja lehden omistajan voitot? Lasku erääntyy maksettavaksi kauppojen kassoilla, sillä mainoskulut ovat tuotteiden hinnoissa ja osansa maksavat veronmaksajat julkisesta ilmoittelusta.

Tässä vaiheessa heräsin kylmä hiki otsalla - kauheasta painajaisunesta. Tämä onneksi ei ole mahdollista tämän päivän Suomessa ja ei varsinkaan Kirkkonummella! Tällaisen toiminnan mahdollisuuksien estämiseksi on tehtävä kaikki tarpeellinen, jotta kansalaisilla säilyisi mielipideterrorin ja sensuurin sijaan sanan- ja mielipiteen vapaus. Onneksi me suomalaiset saamme nauttia eurooppalaista suvaitsevaisuudesta ilmaisuvapauden puolustajan Voltairen (1694 – 1778) viitoittamalla tiellä; "En hyväksy mielipidettänne, mutta tulen kuolemaani saakka puolustamaan teidän oikeuttanne ilmaista se”.

Toisinajattelija