Helsingin Sanomissa kerrottiin 12.4.2008 että valtion Senaatti-kiinteistöt ei suostu myymään Järvenpään kaupungin havittelemaa asuntorakentamismaata puolueettoman lunastustoimikunnan määrittelemällä hinnalla.

Toimittaja Marja Salmela hämmästeli moista, kun ympäristöministeriö kuitenkin patistaa kuntia tiukkaan maapolitiikkaan, jotta pääkaupunkiseudulle saataisiin tuotetuksi kohtuuhintaisia asuntoja. Hän myös kysyy, mistä se isäntä, joka panisi valtion eri hallinnonalat samaan ruotuun.

On myös kysyttävä, kuka panisi Helsingin seudun kunnat ruotuun. Seudun 14 kuntaa allekirjoittivat 18.1.2008 valtion johdolla neuvottelemansa aiesopimuksen asunto- ja tonttitarjonnan lisäämiseksi. Nyt kuitenkin useat kunnat joissa kokoomus on vahvoilla ovat asettaneet ehtoja aiesopimuksen toteuttamiselle. Niin teki tiukassa äänestyksessä mm. Kirkkonummen kunnanvaltuusto. Tavallisesti perillä olevien lähteiden mukaan vesittämisponnen teki Timo Haapaniemi.

Kirkkonummella, niin kuin ilmeisesti muissakin kehyskunnissa, aiesopimukseen ehtoja vaatineet vierastavat erityisesti tavoitetta lisätä valtion tukemaa vuokra-asuntotuotantoa 20 prosenttiin koko asuntotuotannosta. Kirkkonummella tavoitteen saavuttaminen edellyttäisi vuosittain 90 arava-vuokra-asunnon rakentamista nykyisen 45 asemesta. Kohtuuhintaiset vuokra-asunnot ovat välttämättömiä, jotta alueen kunnat ja yritykset saavat työvoimaa, jotta kotoa muuttaville nuorille olisi asuntoja ja jotta ihmisillä olisi eri elämäntilanteissa mahdollisuus asua kustannuksilla, jotka he pystyvät maksamaan.

HS kirjoitti 25.3.2009 "Espoon kaupungin vuokrataloyhtiö Espoon kruunulle ei valmistu tänä vuonna ainuttakaan uutta vuokra-asuntoa. Viime vuonna ei aloitettu yhdenkään asunnon rakentamista, yhtiön toimitusjohtaja Esa Eichhorn suhtautuvat näin välinpitämättömästi yhteisiin sopimuksiin.

Helsingin seudun kunnat sopivat vuosi sitten valtion kanssa vuokra-asuntotuotannon lisäämisestä. Sopimuksen mukaan tavoitteena on saada valmiiksi 2 500 kohtuuhintaista vuokra-asuntoa joka vuosi.

On käsittämätöntä, että maahan pitää tulla vakava taloudellinen taantuma, että kunnat ymmärtävät vastuunsa tässä asiassa.. Vapaavuori muistuttaa, että vuokra-asuntotuotanto ei sentään ole yksin kaupunkien harteilla, vaan niitä rakennuttavat myös yritykset, mutta merkittävä?"

Vain lyhytnäköisesti oman kuntansa etua ajattelevat päättäjät ilmiselvästi haluavat kaavoittaa mieluummin kalliita omistusasuntoja kuin kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja, jotta kuntaa saataisiin vain ns. hyviä veronmaksajia. Jotta sovittua vuokra-asuntomäärää ei tarvitsisi rakentaa, on nyt ryhdytty asettamaan valtiolle ehtoja mm. teiden ja muun infrastruktuurin rakentamisessa. Ne ovat sinänsä hyviä vaatimuksia, mutta niiden toteutumista ei voida odottaa, muuten Pääkaupunkiseudun asuntotilanne ei ala muuttua paremmaksi eikä oikeudenmukaisemmaksi.

Tilanne, jossa allekirjoitettua sopimusta aletaan välittömästi rikkoa ja asettaa sille mitä erilaisimpia ehtoja, on kestämätön. Käsittämätöntä on, että valtio lähtee tavoittelemaan kunnille myymästään maasta mahdollisimman korkeaa hintaa. Kestämätöntä on myös, että kunnat ajattelevat vain omaa napaansa ja lähtevät heti vesittämään tuoretta sopimusta joukolla ehtoja, joiden avulla ne voivat olla pitämättä sopimuksesta kiinni.

Helsingin seutu on yhtenäinen työssäkäyntialue. Ihmiset liikkuvat alueella työmatkoillaan kuntarajojen yli, hakevat yksityiset palvelut niin ikään kuntarajoista välittämättä. Monelle ei myöskään ole olennaisen tärkeää, mikä on nimeltään se kunta, jossa koti sijaitsee. Tällaisella alueella on erityisen vahingollista, että kunnat kilpailevat keskenään hyvistä veronmaksajista ja yrityksistä.

Hyvään tulokseen voidaan päästä vain kokonaisuutta katsomalla. Kilpailun sijaan koko alueen julkiset palvelut, liikenne, maankäyttö, asuminen ja elinkeinopolitiikka pitäisi saada koko seudun käsittävään suunnitteluun. Tavoitteet on asetettava niin, että päästään koko alueen kannalta parhaaseen ratkaisuun.

Kun tuoretta sopimusta jo nyt aletaan tahallisesti hyvin itsekkäin perustein vesittää, on aiheellista kysyä, voidaanko Helsingin seudun ongelmia ratkaista mitenkään vapaaehtoisen yhteistyön kautta. Olisiko kiireesti ryhdyttävä rakentamaan toimivaa seutuhallintoa Helsingin työssäkäyntialueelle?

Toisinajattelijan pähkäilyä ystävänsä kanssa