Ohutta yläpilveä

Pöllömetsän saloja

Tietoja

Kategoria: Viherpiiperrystä

Julkaistu tiistai, 14 heinäkuu 2009 19:44

Kirjoittanut Ekopähkäilijä

Osumia: 440

Jos pähkäilijän lukijat eivät ole median viesteistä huomanneet, niin kuluva vuosi on ollut ennätyksellinen myyrä- ja pöllövuosi. Asialla on kaksi puolta. Metsä- ja puutarhayrittäjille se tietää mittavia tuhoja, kun puuntaimet on syöty pilalle. Perheen kissalle se luo monia mahdollisuuksia sekä talossa (vain hiiriä) että puutarhassa. Luonto- tai tarkemmin lintuharrastajille se antaa mahdollisuuden tutustua pöllöjen mystiseen maailmaan.

Tämän tietäen lähdin juhannuksen tienoilla toiveikkaan pöllöretkelle Satakunnan ja Pohjanmaan rajaseuduille, Suomenselän eteläpäähän, jonka saloille Kainuun levottomat sudet vaelluksensa päätteeksi päätyvät. Ensimmäisenä päivänä lähdettiin neljän raavaan (ja kahjon) miehen voimin etsimään huuhkajan pesää maajussin antaman vinkin pohjalta. Paikka oli toki tuttu ja turvallinen, koska kyseisillä jyrkänteillä järven laidalla huuhkaja on pesinyt vuosikymmeniä. Mutta silti pesän ja poikasen löytyminen puolen tunnin koluamisen tuloksena oli lottovoitto. Pesä kun oli nerokkaasti kätketty ja poikanen todella osasi piiloutumisen salat.

Kahdeksanviikkoinen kaksikiloinen huuhkajanuorukainen on aika itsetietoinen veijari, joka oranssit silmät salamoiden uhmaa ketä tahansa, myös luontoharrastajaa. Kolmen sentin kynsiä on syytä varoa, ellei halua kaivaa laastaria repun sivutaskusta. Rengastuksen ja mittausten jälkeen veijari päättää, että paras strategia on näytellä kuollutta. Kerrassaan uskomaton pakkaus, jota ei hevillä unohda.
Mutta parhaiten pöllöihin voi tutustua kesäyön tunteita, mikäli on mukana hyvät hyttyskarkotteet ja kosolti kärsivällisyyttä. Viime kesänä löytyi yllättäen ujon lehtopöllön pesä hakkuuaukon pökkelöstä.

Syksyllä sitä varten ripustettiin kaksi ensiluokkaista pönttöä, jotta perheen elintasoa voidaan kohentaa ja pöllöt rengastaa. Keväällä selvisi, että riihen nurkalle sijoitettu yksiö oli kelvannut ja poikaset saatiin rengastettua. Juhannuksen aikaan pöllöperhe oli siirtynyt oman kotipaikkani pihapiiriin, jossa sen salaperäistä elämää oli mukava seurata savusaunan verannalta käsin. Valitettavasti yksi kolmesta poikasesta menehtyi törmättyään konehallin ikkunaan.

Liian lähellä asutusta pesinyt arvaamaton viirupöllö oli saatu muuttamaan autiotalon aitan taakse tilavaan yksiöön eli pönttöön. Poikaset oli rengastettu kesäkuun alussa, mutta majailivat kuulemma yhä pihapiirissä. Joten eikun niitä etsimään yön hämärissä. Poikasten kutsuääniä seuraamalla poikue löytyi kuusikosta suht nopeasti, kuten myös niitä vahtiva äitimuori. Jostain syystä pöllöperhe hyväksyi tuntemattoman vierailijan ja salli hänen seurata perheen elämää läheltä lähes tunnin ajan. Paras hetki oli, kun isäntä toi ruokaa ja lähes koko perhe oli hetken kerralla kiikarin kuvassa. Ei unohdu hetkessä.

Viirupöllön kanssa seurustelu on kesäaikaan hieman arvaamatonta, koska varsinkin pesän lähellä emot saattavat höykyttää vierailijoita aika reippain ottein. Pelkkä laastari ei välttämättä aina riitä, jos on huonoa tuuria. Kun viirupöllöäiti katsoo vierailijaa sillä silmällä, varmuuden vuoksi kannattaa vetäytyä suosiolla takavasemmalle. Ei kuitenkaan tällä kerralla. Ehkä kesäparta hieman hämäsi pöllömammaa.