Pähkäilijän mieleen on ikuisesti syöpynyt kuva villistä kitaramiehestä, nimeltään Jimi Hendrix. Miten kolmen miehen pumppu saakaan livenä aikaan sellaisen meiningin ja miten maestro itse voikin olla niin cool, omissa maailmoissaan mutta kuitenkin läsnä.

Aivan erityisesti pähkäilijä on kiintynyt All along the watchtower-biisiin, joka svengaa kuin hirvi (hups). Tämän kappaleen taisi alun perin säveltää eräs Bob Dylan, mutta hyvillä sävellyksillä tuppaa olemaan paljon erilaisia versioita, kuten pähkäilijä on jo aiemmin tuonut esiin.

Ensimmäinen kilpailija Jimille voisi olla Lenny Kravitz, jonka asennetta ei voi olla ihailematta. Hän uskaltaa olla macho ja vetää hommat ööveriksi. Mutta watchtowerin hoitamiseen tarvitaan peräti kolme kitaristia, joista yksi on eräs Eric Clapton. Kaikkiaan hieno versio, mutta homma haisee kilpavarustelulta.

Seuraava haastaja voisi olla mahtipontinen U2, joka muinoin elokuvansa Rattle & Hum voimalla valloitti Amerikkaa. Leffassa oli monia hienoja pätkiä, ja yksi niistä oli kuinka ollakaan watchtower. Ehkä tässä on jotain symboliikkaa, mutta U2:n versio on omaperäinen, mutta ... jotain siitä jää puuttumaan.

Otetaanpa kehiin hieman psykedeliaa a la Bruce Springsteen ja Neil Young. Vaikka Niilon soitto- ja laulutaidot ovat vähän niin ja näin, niin papalla on uskomattomasti asennetta. Jostain sivusta sisään hiipii erään Mr. Glemmonsin saksofoni. Tässä on Jimille todellinen haastaja.

Ja sokerina pohjalla eräs Jeff Healey, joka on esiintynyt aiemminkin pähkäilijä virtuaalimaailmassa. Jeff haastaa Jimin oikein tosissaan. Aluksi kuulostaa siltä, että kopioidaan vain Jimin jutut, mutta kunhan päästään vauhtiin, niin oksat pois. Ei Jimin ykköspaikka ole itsestäänselvyys.

Jeff on tosin liittynyt jo Jimin jengiin yläkerrassa, mutta Kaivohuoneen keikka kesällä -91 ei kyllä unohdu. En oikein tiedä kuuntelinko Limiä vai Jeffiä.