Joskus kauan sitten 80-luvulla pähkäilijä törmäsi ilmiöön nimetään South Side Johnny & Asbury Jukes, joka todella vei mennessään. Se ei kuitenkaan ollut listoilla härmässä, jolle on monia syitä. Kun puhuin asiasta Digeliuksen myyjän kanssa, niin hän totesi, että New Jerseyn suunnalta oli samaan aikaan tyrkyllä yksi toinen hemmo, joka taisi olla hieman komeampi ja myyvempi. Se hemmo oli nimeltään Bruce Springsteen, joka sittemmin teki kaiken maailman hittejä.
Mutta Jussi piti kiinni periaatteistaan ja juuristaan ja ison bändinsä kera soitti juurevaa musaa vuosikausia. Jussi ja hänen bändissä olivat erityisessä iskussa lavalla, ja ainakin kerran hän kävi myös Suomessa. Joskus 80-luvulla Jussin iso bändi oli tungettu Tavastian kakkosnelosten avulla laajennetulle lavalle, ja tunnelma oli melkoinen. Jossain vaiheessa Tavastian sähköt katkesivat, ja huoltotauon aikana katsojat lauloivat kybällä Jussille mm. Maamme-laulun. Sen jälkeen Jussin ja bändin piti vetää ihan täysillä ja pitkään. Olihan uskomaton konsertti.

Jussi ja Pomo olivat hyviä kavereita, ja Pomo sävelsi kamulleen muutamia hittejä, joista yksi parhaista taitaa olla Fever. Hemmojen bändit pitivät myös yhteisiä bileitä New Jerseyn klubeilla, ja siellä olisi ollut mukava olla mukana. Jussista tulee jostain syystä mieleen eräs Rauli Badding.

New Jerseystä tuli sittemmin myös toinen komea ja myyvä tähti nimeltään Bon Jovi, joka on myöntänyt Jussin olleen hänen idolinsa. Kaikkien näiden herrojen vahvuus lienee asenteessa. He ovat tähtiä (Jussi?), mutta he tekevät musiikkia täysillä ja ovat parhaimmillaan livenä. Ja heillä on hienot bändit. Kun on kerran nähnyt kunkin pumpun livenä, niin sen pohjalta pisteet vie Jussi, joka on kunnon muusiikkiduunari eikä pelkkä tähti.