Cultural reflections

Maailman paras paikka

Tietoja

Kategoria: Cultural reflections

Julkaistu torstai, 11 marraskuu 2010 00:00

Kirjoittanut Ekopähkäilijä

Osumia: 285

Meillä oli pähkäilijän tiimissä jo kauan sitten ihmettelyä yhdestä asiasta, vain yhdestä. Miten on mahdollista, että kun meitä suomalaisia oikein kunnolla kehutaan, niin meidän reaktiomme onkin, että te olette muuten väärässä? Ette muuten tiedä yhtään mitään, miten kamala paikka Suomi on. Me suomalaiset olemme kyllä hieman outoja. Lupasin silloin tehdä jutun, joten pakko se oli tehdä.

Kaikki alkoi siitä, kun Newwweek julkaisi tutkimuksen, jonka mukaan Suomi on maailman paras paikka. Lehden tutkimuksessa arvioitiin eri maiden elämän laatua, palveluiden tarjontaa, talouden tilaa sekä poliittista tilannetta. Meillähän oli jo ennestään tiedossa Suomen hyvä sijoitus mm. koulutuksen tasoa mittaavassa Pisa-tutkimuksessa, josta teimme hupailun jo kauan sitten.

Ulkoministeri (sikäli kuin urheilukiireiltään ehtii) Alexander Stubb paukutteli tutkimuksen jälkeen henkseleitään, mutta mitäpä tekikään Suomen kansa. Alkoi aivan uskomaton tutkimuksen arvostelu.Laskelmissa olisi virhe (ja Suomi vasta toinen) tai että miksi ei ilmastoa oteta huomioon tai vaikka mitä.

Tämä koominen kalabaliikki eri tahoilla meni niin pitkälle, että Hesari "joutui" tekemään sitä arvioivan pääkirjoituksen nimellä Suomi on maailman paras paikka paitsi suomalaiselle. Suosittelen lukemaan jutun, koska itse maailmalla paljon asuneena olen ihan samaa mieltä. Puutteineenkin Suomi on aika hyvä paikka asua, enkä halua tässä yhteydessä lähteä sitä erikseen perustelemaan.

Samoihin aikoihin asiaan tarttui vanha tuttuni Timo Harakka, joka kolumnissaan pohdiskeli hieman monipuolisemmin samaa aihetta. Sekin kannattaa lukea, koska hän katselee asioita sekä taaksepäin että eteenpäin. Hän analysoi myös suomalaista kansanluonnetta, siis meitä suomalaisia. Voidaan kait sanoa, että yhteiskuntamme muuttuu, mutta me emme. Olemme ikuisia urputtajia ja jurnuttajia.

Siitä tulee mieleen Suomen Kuvalehdessä ollut juttu, jossa haastateltiin Suomi-brändiä kehittänyttä Simon Antholtia. Sen kohdalla ensimmäinen huvittava yksityiskohta oli toimittajan nimi, joka oli Päivi Ängeslevä, siis äärisuomalainen sukunimi. Antholtin yhtiö tekee työkseen maailman maiden arviointia eri näkökulmista, mutta niissä Suomi ei ole päässyt mitaleille. Haastattelussa hän kuitenkin vakuutti, että Suomi on hyvä ja kilpailukykyinen maan, eikä siitä ole syytä olla huolissaan. Hän painottaa sanoa tekijöitä, kuten Hesari tai Timo (ei siis Haapaniemi).

Anholt on brändääjä, joten hän osaa myös arvioida myös eri maiden brändien uskottavuutta. Hän antaa ymmärtää, että Yhdysvaltojen brändi on kupla (Newsweekin listalla 11.) ja että Ruotsinkin kohdalla on turhaa kaunistelua. Tästä hän pääsee siihen, että suomalaiset eivät puhu tai halua puhua turhia. Eli että se mitä luvataan, myöskin pidetään tai tehdään. Hän tekee tässä vertailua mm. japanilaisiin.

Hän on selvästi lukenut myös Tuntemattoman, koska käyttää sen vertauksia. Hän päätyy mielenkiintoiseen sloganiin. Jos haluat, että jotain tapahtuu, hanki suomalainen. Tämähän on ollut lentävä lause pitkään rallimaailmassa. Mutta minusta se pätee yleisemminkin. Meille suomalaiselle on vaikeaa kestää sitä, että asiat ovat tekemättä tai rempallaan. Meidän reaktiomme on tarttua toimeen, hoitaa hommat ja pitää suumme kiinni. Kunnes joku erehtyy kehumaan meitä.

Mission completed, Tekno.