Cultural reflections

Riekon pöllähdys

Tietoja

Kategoria: Viherpiiperrystä

Julkaistu lauantai, 10 syyskuu 2011 08:32

Kirjoittanut Ekopähkäilijä

Osumia: 224

Lomien jälkeen Tekno tapansa mukaan soitteli ja hätisteli jutun tekoon luontoteeman tiimoilta. Koska en halua jälleen kerran laittaa juttuuni kaikkia vanhoja linkkejä, niin niitä voi hakea alkukesän jutustani. Julkimo-sääksistä voi sanoa sen verran, että Hailuodossa kaikki menee yhä hyvin, ja kolme potraa poikasta valmistautuu etelänmatkaansa. Yhteys Seilin pesälle katkesi joskus heinäkuussa, joten sieltä ei ole tietoa.

Omista Pohjois-Satakunnan pesistä on sekä hyviä että huonoja uutisia, kuten luonnossa aina. Kolmelta "omalta" pesältä saatiin poikaset lentoon, mutta takaiskujakin tuli. Yhden pesän kohdalla vielä juhannuksen jälkeen kaikki oli hyvin, kun näkötornilta pystyin katsomaan emon ja poikasten elämää. Heinäkuun puolessa välissä samalta tornilta näkyi eloton pesä. Tunnin hikisen suolla tarpomisen jälkeen kaksi ornitomaania totesi harmikseen jälleen kerran jonkun käyneen pesällä. Sama kohtalo oli yhdellä Pohjanmaan puoleisella suolla. Yhdellä toisella sääksen keinopesällämme merikotka oli vallannut suon, ja mitä ilmeisimmin harjoitteli pesintää. Tästä tuleekin mieleen, että onko noiden muiden epäonnistumisten syynä merikotka, joiden pesimien tänä kesänä onnistui erityisen hyvin.

Toinen vaihtoehto on näet huuhkaja, joka erityisesti loppukesästä pimenevinä öinä on uhka kalasääsken pesille. Vastaan on tullut esimerkkejä, ettei se ole ihan vaaratonta myöskään huuhkaimelle, mikäli sääksimamma on hereillä. Mutta on myös varmaa tietoa siitä, miten huuhkajat käyvät vuodesta toiseen vierailulla sääksien pesillä, jopa kilometrien päästä. Varmaa ? No kun huuhkajan pesiltä löytyy pari viikkoa sitten merkattujen kalasääksen poikasten renkaita. Tutkimus lisää tuskaa. Luonnossa vallitsevat viidakon lait.

Vaihdetaanpa hieman suurempiin elukoihin. Netissä on ollut useita motoristien ja hirven välisiä dramattisia kohtaamisia, joissa yleensä uutisoidaan motoristien kolkko kohtalo, vaikka myös hirvelle käy yleensä heikosti. Monien vuosien varrella tapahtuneiden läheltä pitää tilanteiden jälkeen tänä kesänä minulle tuli eteen se todella läheltä tilanne, jossa in the middle of nowhere hirvi tuli sata lasissa tielle. Tilanteen pelasti se , että se tuli oikealta ja matalasta taimikosta, jolloin sen pää näkyi jossain silmän näkökyvyn äärilaidoilla ja sai kuskin toimimaan automaattiohjauksella. Paniikkijarrutuksen jälkeen piti vielä hieman väistää hirven takapäätä pientareelle. Sen jälkeen oli pakko pysähtyä ja miettiä syntyjä syviä.

Kesän aikana tuli nähtyä poikkeuksellisen paljon metsäkanalintujen poikasia. Teeri ja pyy olivat lähes jokapäiväistä nähtävää, mutta sattuipa tielle myös pari isoa metsopoikuetta, siis isoja poikasia ja 4-6 kussakin. Yleensä naaras eli kansanomaisemmin koppelo oli aktiivisesti "puolustamassa" poikuettaan. Minäkin huomasin sen, että alkukesästä metsissä oli paljon hyönteisiä, pienten poikasten tärkeää ruokaa ensimmäisten viikkojen aikana. Mutta syitä on myös muita ja niitä voi lukea tästä jutusta.

Olen joissain jutuissani sivunnut riekkoa, joka on pohjoinen laji, mutta sitä esiintyy myös Satakunnan soilla. Pitkin kesää siitä tuli sellaisia epäsuoria havaintoja (sulkia, ulosteita..), mutta sitten pöllähti oikein kunnolla, kun kävelin suoraan poikueen keskelle. Oli hienoa katsoa, kun 6-7 riekon parvi levisi pitkin suota. Mielenkiintoista oli havaita, että mukana oli kaksi hieman erinäköistä yksilöä, koska riekolla molemmat vanhemmat vahtivat poikuetta. Tasa-arvoa on siis myös luonnossa.

Mielenkiintoista oli myös, että pöllähdys tapahtui noin 50 metrin päässä kalasääsken pesältä. Se ei ole sattumaa, vaan kokeneempi bongarikolleega sanoi löytäneensä usein esim. teeripoikueita sääksen pesien läheltä. Sääksi vahtii hyvin ympäristöään, joten silloin muiden lintujen kannattaa hakeutua sen valvomalle alueelle suojaan. Kyseessä on siis jonkinlainen symbioosi.

En itse juurikaan harrasta varsinaista bongausta, eli yritä hakemalla hakea uusia lajeja ja pitää niistä kirjaa. Jo parin vuoden ajan oli alueella ollut säännöllisesti havaintoja haarahaukasta, joka on Suomessa harvinainen kävijä ja pesijä. Tänä kesänä havaintoja aiempaa enemmän, ja epäiltiin, että yksilöitä olisi useampi. Itsekin satuin sellaisen näkemään, joten tuli minullekin ns. elämänpinna. Huhuja ja juttuja oli liikkeellä paljon, ja vihdoin yleiseen tietoon tuli, että sen pesä oli löytynyt. Sen paikka on kuitenkin yhä suuri salaisuus.

Jutussa on monia mielenkiintoisia yksityiskohtia kuten esim. se, että pesän löytymistä auttoi laulurastas, joka matki haarahaukkaa, tai haukan monipuolinen ruokavalio; kalaa, lokkia, harakkaa ja lehtokurppaa. Monipuolisuus on luonnossa vahvuus, mistä on monia muitakin esimerkkejä. Edellisessä jutussani kerroin lehtopöllön vallanneen tilaa viirupöllöltä. Tätä osin selittää, että ketterä lehtopöllö syö vaikka mitä, mutta viirupöllö on erikoistunut myyriin, eikä juurikaan vaella, kuten eräät muut pöllöt.

Jos haluatte lukea lisää luontojuttuja, niin kyseisen blogin linkeistä löytyy vaikka mitä. Mutta tutkikaapa itse.