Cultural reflections

Murheilun mestarit

Tietoja

Kategoria: Cultural reflections

Julkaistu perjantai, 28 lokakuu 2011 01:00

Kirjoittanut Ylipähkäilijä

Osumia: 400

Annetaanpa kollega Takan aloittaa tämä juttu. Kun hän kuuli, mitä esitettiin pähkäiltäväksi ja millä otsikolla, niin heti lähti herralla mopo lepikkoon. Murheilun mestarit? Mikä se on? Onko se sitä, kun Suomesta lähtee yleisurheilun MM-kisajoukkue, jossa on 7 urheilijaa ja 49 johtajaa, 7 manageria, 3 ravitsemusterapeuttia, 18 hierojaa ja 4 kisapappia. Yksi luterilainen, yksi ortodoksi, yksi imaami ja yksi isä Camillo. Eikä siitä huolimatta tullut keihäskultaa, eikä mitään muutakaan mitalia. Pistesijakin tuli vasta, kun ensin juristi auttoi keihästelijän urheilun oikeusturvalautakunnan kautta kisoihin. Ja mediamylläkkä.

Tai ei oikeastaan lepikkoon lainkaan. Elokuussa oli jotenkin hämmentävää seurata, kun koko Suomen kansan itsetunto oli kiinni siitä, saadaanko Daegun kisoista keihäskultaa vai ei. Ja sitten kun ei saatu, valtionvarainministeriön ja Suomen pankin piti tarkistaa maan kasvuprosentteja, kun kansa vaipui jälleen syvään epätoivoon ja itsesääliin. Samaan aikaan uhannut euron kriisi ei ollut siihen verrattuna yhtään mitään.

Suomen Kuvalehden maanmainio Jukka Ukkola pähkäili omassa jutussaan nimeltään "murheilun suurvalta" (#36/2011) Suomen kovaa kohtaloa MM-kisoissa ja sen jälkipyykkiä. Eli että miten kaikki on kiinni resursseista, joita meiltä puuttuu, mutta joita Afrikan köyhillä mailla on. Erityisen hauska oli hänen kommenttinsa Ilkka Kanervasta, joka kansainvälisen yleisurheiluliiton hallituksessa menetti pallinsa naiselle.

Mutta eihän minun tästä pitänyt kirjoittaa, vaan suomalaisten jatkuvasta negatiivisuudesta ja valittamisesta, joka suoraan sanoen ottaa aivoon. Ilmiö tulee vastaan joka paikassa. On paljon ihmisiä, jotka tuntuvat elävän siitä, että valitetaan kaikesta, puhutaan pahaa kaikesta, mässäillään toisten epäonnistumisilla (ei onnistumisilla) ja kaikki on yksinkertaisesti pielessä, huonosti tai pe..eestä. Tämä on jotenkin suomalainen ilmiö, koska ei siihen juuri muualla törmää.

Jos Tampereella sataa yli 50 milliä, ja pari autoa juuttuu tyhmyyttään alikulkuun ja kengät kastuvat, niin väki haukkuu ja manaa Suomen hirveää ilmastoa ja kovaa kohtaloa. Samaan aikaan Aasiaa vaivaavat massiiviset tulvat mm. Thaimassa tai Myanmarissa. Tämä on noiden maiden arkipäivää, mutta siitä huolimatta Aasian maissa ihmiset jaksavat hymyillä ja olla positiivisia. Sateen jälkeen tulee lopulta aina pouta, paitsi Suomessa. Nyt meillä murehditaan jo mustasta jäästä.

Suurten ikäluokkien ihmisten kanssa, jotka ovat jo eläkkeellä tai siinä porstuassa, tämä ongelma on erityisen suuri. Heidän elämänsä aikana Suomessa ja heidän elämän tasossaan on tapahtunut dramaattinen muutos sodan jälkeisestä pulasta nykyiseen hyvinvointi-Suomeen. Eläke on kaiketi riittävä, kunta huolehtii perusturvasta, kaupasta saa hyvää ruokaa, telkkarista pystyy seuraaman maailman menoa ja seuraakin monilla on. Mutta keskenään mammat ja papat marmattavat siitä, miten hyvin asiat olivat ennen ja huonosti nykyään. Pakko on ollut muutamille jo sanoa muutama valikoitu sana päin naamaa.

Mutta en ole ajatuksieni kanssa yksin. Viime kesältä muistan erityisesti yhden Hesarin kuukausiliitteen, jossa oli monta hyvää juttua, minkä vuoksi laitoin sen erikseen talteen. Kannessa oli kuva Sielun Vaareista ja lehden sisällä hieno juttu heidän comebackistään. Siinä oli myös ajatuksia herättävä juttu somalialaisista bussikuskeista Hesan yössä, mistä taisin jo kertoakin PerSuomi-jutussa.

Mutta siinä oli myös juttu nimeltään Poispilatut; ruoka ei kelpaa, työ ei kelpaa, politiikka ei kelpaa, mikään ei kelpaa. Mankuminen kelpaa. Viisi täyttä sivua tekstiä siitä, miten suomalaisten mukaan Suomessa kaikki on pielessä. Eli kyllä silloin on juhlapöytä katettuna Persuille. Eikä tämä Suomen henkinen asennevamma todellakaan ole Persujen vika. Eikä sitä Timo Soini ole keskinyt.

Espanjassa kesällä tuli puhuttua paikallisten kanssa myös maan talouden tilasta. Maan työttömyysprosentti on noin 20 prosenttia ja nuorisotyöttömyys 40-50 prosentin luokkaa. Kaikki myöntävät, että vaikeaa on, mutta kukaan ei valita, vaan kaikkialla on iloinen ja välitön ilmapiiri. Mutta eikös Espanja voittanut toissa vuonna jalkapallon maailmanmestaruuden. Ehkä he ovat yhä siinä huumeessa, eivätkä ymmärrä valittaa kaikesta.

Jos se Pitkämäki olisi nyt heittänyt sen keihäänsä sinne 90 metrin päälle, niin meillä olisi niin parempi Suomi. Se lätkän maailmanmestaruus ei nyt ollut yhtään mitään, kun ne oli vain MM-kisat ilman NHL-tähtiä ja vastassa oli vain Ruotsi. Tuurimaaleja kaikki kuusi. Se Nieminenkin hävisi taas Tukholmassa.