Maailman ihmeitä

Savusaunaa ja mämmiä

Tietoja

Kategoria: Maailman ihmeitä

Julkaistu keskiviikko, 11 marraskuu 2009 00:00

Kirjoittanut Ylipähkäilijä

Osumia: 530

Jälleen kerran meillä oli pyhämiesten päivä ja hiljennyimme muistelemaan manan majoille poistuneiden sukulaistemme tai ystäviemme muistoa. Vielä mitä; osalle ihmisistä pyhäinpäivä on täyttä karnevaalia ja sirkusta, jossa hiljentymisestä ei ole tietoakaan. Eikä pähkäilijä varmastikaan ole ainut, jota tilanne hämmentää. Umpijuntti kun on.

Vielä pähkäilijän nuoruudessa pyhäinpäivä oli hetki, jolloin todellakin muisteltiin menneitä, käytiin sen toisen tai kolmannen kerran vuodessa kirkossa ja sytytettiin kynttilöitä useammankin sukulaisen haudoille. Tunnelma oli jotenkin harras ja surullinen, mutta positiivisella tavalla. Mutta se oli silloin se. Silloin ei tiedetty juuri mitään hallowen-vouhotuksesta. Kenties telkkarin uutisissa oli mainittu, että kaukana Amerikassa tehtiin kurpitsoita pääkalloja. Ja sitä ihmeteltiin.

Vuosi vuodelta meille vieras hallowen-ilmiö tunkee Suomeen, eikä siitä löydy mitään pyhää tai harrasta. Meillä hallowen on pitkälti kaupallista sirkusta, jonka varjolla myydään kaikenlaista krääsää. Toisaalta pähkäilijä ymmärtää myös sen, että ihmisillä on kenties tarve ja oikeus pitää hauskaa pimeän syksyn keskellä. Sellainen esijoulu; suhteellista.

Hallowenhan on anglo-kultuuriin kuuluva ilmiö, mutta myös katolisissa ja erityisesti Latinalaisessa Amerikassa se on melkoinen kansanjuhla, johon valmistaudutaan päiviä etukäteen. Meksikossa pyhäinpäivänä (tai tarkasti ottaen kuolleiden päivänä) koko suku menee hautuumaalle ruokien ja juomien kera, ja siellä pidetään railakkaat bileet kuolleiden sukulaisten kanssa. Ja heille jätetään tietysti sopivasti tequilaa tai olutta haudoille. Vainajillakin on oikeutensa. Myös Filippiineillä kuolleiden päivä on omanlaisensa karnevaali. Sain kerran Meksikossa lahjaksi sokerimassasta tehtyjä pieniä pääkalloja. Ne oli tarkoitettu jälkiruoaksi. Huumorintaju oli koetuksella.

Ei pähkäilijä halua olla mitenkään vanhoillinen tai syrjivä, mutta meidän pitää osata antaa arvoa meidän omille perinteillemme. Meillä on monia omia juttuja, joista meidän kannattaa olla ylpeitä. Enkä nyt puhu pelkästään savusaunasta tai mämmistä. Me olemme suomalaisia, ja siitä meidän pitää pitää kiinni. Hyvässä ja pahassa.