Tiimin palaverissa tuli kuinkas muuten puheeksi sauna. Eli mikä on se paras sauna; sähkö- vai puukiuas, rantasauna, uimahallin sauna vai yleinen sauna. Tai sitten saunaseura. Tässä aiheessa jos missä suomalaisilla on vahvoja mielipiteitä ja tunteita. Jostain syystä tuli mieleen kollega Ylin nostalginen juttu viime joulun tietämiltä, jossa mietitään syntyjä syviä suomalaisuuden luonteesta.

Pähkäilijän ensimmäiset saunamuistot ovat hyvin tallennettuina henkilökohtaisella kovalevyllä. Sauna oli maalla erillinen rakennus, jonka nurkassa oli kuution tai kahden metallikuorinen jättikiuas, jossa oli iso luukku. Kiuas oli selkeästi kertalämmitteinen, ja tärkeää oli heittää häkälöylyt. Löylyä riitti koko illaksi, ja lauteilla käytiin melkoisia vääntöjä. Kuka kestää pisimpään, ja alakerrassa pestiin selkiä mystisen hierarkian mukaisesti.

Naapurissa oli pelottava savusauna, jossa naperot saivat käydä kylpemässä pari kertaa vuodessa. Se oli musta ja kuuma, ja siellä oli ahdistava savun haju. Siitä kun selvisi, oli euroopan omistaja. Jonain päivänä joku lämmitti sitä liikaa, ja se paloi poroksi. Nyt savusaunoja rakennetaan nostalgian hengessä, ja niissä on ihan omat tunnelmansa. Kyläkaupan jonossa joku saattaa todeta, että teilläkin taitaa olla savusauna. Siis kuumasavustettua haisevaa suomalaista lihaa tai läskiä. Miten vain.

Matkan varrella vastaan on tullut monen sortin saunaa ja kiuasta. Lapsuuden ajan kiukaan jatkumo on kertalämmitteinen aito kiuas sauna (pienellä). Kavereilla oli sen iso ja pehmeä versio, jonka inspiroimana tuli muinoin ostettua oma talo, jossa oli sen hieman pienempi versio. Sen lämmöistä on nautittu melkein kaksikymmentä vuotta. Samaan tilaan asennettiin sittemmin myös sähkökiuas pikakäyttöä varten. Sen suojissa on ratkottu moninaisia ongelmia ja ladattu akkuja monet kerrat. Kerrassaan rakas paikka. Maailman paras sauna.

Opiskeluaikana Stadissa tuli käytyä monet kerrat ns. yleisessä saunassa, enimmäkseen Pietarin kadun saunassa, jota ei nykyisin taida olla olemassa. Kyse oli ehkä jonkinlaisesta seikkailusta, mutta myös paluusta lapsuuden tunnelmiin. Yleisissä saunoissa oli leppoisa tunnelma, jossa opiskelijarentut ja kulman papat juttelivat ajan kanssa sujuvasti ties mistä jutuista. Hienoa on se, että Stadissa on yhä kolme yleistä saunaa. Pitääpä laittaa kalenteriin.

Suomalaisen unelma (mm. lottovoiton lisäksi) on kesämökki ja rantasauna. Rantasaunan olennainen osa on yleensä raikas järvi, joka entisestään vahvistaa saunan vaikutuksia. Kuuman ja kylmän yhteisvaikutukset pitävät suomalaisia hengissä. Ihan oma juttunsa on se, että kylmää pitää etsiä avannosta tai puron sulasta. Ei sovi ihan kaikille eli on extreme-hommaa. Jostain kovalevyn syövereistä tulee mieleen kavereiden mökkisauna Saimaalta, jossa pienen saunan kiukaan peltinen savupiippu hehkui punaisena, ja sitten mentiin porukalla kylmään järveen. Että sellaista silloin joskus.

Nyt meillä on sähkösaunat ja puhtoisen valkoiset lauteet. On lasiovia ja suihkuja. Hapen puutteesta kärsiviä sähkösaunoja uusissa omakotitaloissa, rivareissa tai kerrostaloissa. Jotenkin sauna on kärsinyt inflaation, kun siitä on tullut pelkkä hikoilukoppi ennen suihkua juoksulenkin jälkeen. Kaikki on toki suhteellista.

Saunan perinteitä vaalii saunaseura, joka on yhä henkilökohtaisesti korkkaamatta, vaikka kutsu on ollut päällä pari vuotta. Ihan oma juttunsa ovat "suomalaiset" saunat maailmalla. Palataan niihin erikseen jatkojutussa lähiviikkoina.

Joulun aikaan pähkäilijät vaeltavat pimeisiin vanhanajan saunoihin, joissa ei ole luksusta, mutta tunnelmaa sitäkin enemmän. Sekä paljon muistoja.

Hyvää saunajoulua tasapuolisesti kaikille saunojille ihan saunasta riippumatta!