Maailman ihmeitä

Pihapongarin tarinoita

Tietoja

Kategoria: Maailman ihmeitä

Julkaistu torstai, 29 heinäkuu 2010 01:00

Kirjoittanut Ekopähkäilijä

Osumia: 379

Kesä on edennyt jo pitkälle ja hyvien säiden vuoksi aika on kulunut luonnossa, eikä suinkaan tietokoneen ääressä. Näin ollen edellisestä jutustani onkin kulunut jo yli kuukauden päivät. Kirjoitettavaa toki on liiankin kanssa, koska luontokesä on ollut mitä mainioin.

Maakunnassa ollessa huomasi jälleen kerran sen, että linnut ovat osa jokapäiväistä elämää, eikä niitä tarvitse lähteä erikseen etsimään soilta tai lintutorneista. Pihapongaus on mitä antoisin harrastus. Tämän kesän ehdoton hitti oli peukaloinen, jonka elämää tuli seurattua hyvin läheltä parin viikon ajan. Linnun laulussa on uskomattomasti energiaa ja se tuntui olevan aina äänessä - nukkumaan mennessä ja aamulla herätessä. Muutaman päivän ajan sen poikaset asustivat suulin nurkissa. Olivat muuten melkoisia menninkäisiä.

Samaisessa pihapiirissä oli muitakin harvinaisia vieraita, kuten aina niin hermostunut leppälintu, rohkea harmaasieppo, kauniisti laulava mustapääkerttu tai ajoin äänekkäät tervapääskyt. Hupaisaa oli, kun korppiemo toi poikueensa pihan laitamille. Kakofonia oli melkoinen ja poikaset ainakin toistaiseksi kaikkea muuta kuin arkoja tai viisaita. Korppia väitetään erämaan linnuksi, mutta eipä tällä kertaa. Joka päivä kerran tai pari pihassa kävi myös lintuyhteisön hälytys, kun varpushaukka matkasi pihapiirin poikki. Kaiken tämän lisäksi pihapiirissä oli runsaasti ns. tavallisia lajeja ja kesäilta oli monesti kuin luonnon oma sinfoniakonsertti. Erityisesti mollisointuisten rastaiden konserttia on hieno kuunnella saunan verannalla.

Kesän aikana tuli toki tehtyä myös ns. oikeita luontoretkiä. Kun kesän keskellä tarpoo nelisen tuntia pohjoissatakuntalaista suota, niin siihen pitää olla joku hyvä syy. Alkuperäinen tarkoitus oli käydä mittamaassa GPS:llä kalasääsken pesiä, mutta luonto on täynnä yllätyksiä. Avosuon lamparelabyrintteja kiertäessä huomasin yllättäen olevani alle kymmenen metrin päässä kuikasta, joka oli pienessä lampareessa puoliksi upoksissa. Yllätys taisi olla molemminpuolinen ja poistuin nopeasti paikalta, jotta vuoden lintu sai olla rauhassa.

Hieman tämän jälkeen tuli vastaan toinen yllätys. Levoton metsähanhi lähti lentoon kovin läheltä ja hetkeä myöhemmin toinen metsähanhi oli hyvin sairas ja lentokyvytön. Hetken hämmennyksen jälkeen selvisi, että sammalikossa tallusti myös kaksi poikasta. Jälleen kerran poistuin ripeästi paikalta. Metsähanhen pesintä näin etelässä on hieno juttu. Samaan sarjaan kuuluu merikotkan pesintä Pirkanmaalla. Toki siellä suolla oli myös niitä tavallisia lajeja; joutsenia, kurkia, kapustarintoja, töyhtöhyyppiä, lokkeja ja ties mitä. Kalasääskeä ei tällä reissulla näkynyt. Mahdollinen riekon pesä jäi hieman mietityttämään.

Sääksistä vielä sen verran, että Hailuodon perheellä menee ihan mukavasti. Kaksi potraa poikasta kasvaa hyvää vauhtia, joten loppukesästä meillä on paljon seurattavaa. Saaristomerellä sääksien pesintä epäonnistui, koska samalle pesälle ilmestyi pesinnän jo alettua toinen koiras. Sellaista on luonto. Täynnä draamaa ja yllätyksiä.

Sääksistä vielä sen verran, että Kangasalalla on jo monta vuotta toiminut sääksikeskus, jossa pääsee läheltä näkemään sääksien kalastusta. Se on mainio matkakohde varsinkin heinä-elokuussa, jolloin sääksillä on pesällä nälkäiset poikaset. Jos isoilla järvillä on tuulista, niin silloin sääkset varmimmin tulevat hakemaan ruokaa ns. kalatiskiltä. Suosittelen.