Maailman ihmeitä

Tekniikan ihmeitä, ranskalainen auto

Tietoja

Kategoria: Maailman ihmeitä

Julkaistu lauantai, 10 syyskuu 2011 08:09

Kirjoittanut Ylipähkäilijä

Osumia: 233

Suomalainen soratie on haaste suomalaiselle kuskille paitsi Neste Ralli Finlandissa, joka tämän vuoden osalta pitänee unohtaa, voitto kun meni ihan väärään suuntaan, Ranskanmaalle. Oman kotikylän soraränniä tuli ensimmäistä kertaa talla pohjassa testattua takavetoisella Ladalla. Aika oli muistaakseni (suhteellista); 6 km / alle 5 min. Oliko ajokorttia; sekin on suhteellista. Mutta se oli selvää, että Lada kesti sen, että ajoin mentiin pitkin ojanpohjia.

80-luvulla tuli höylättyä sitä samaa tietä Rellu-5:lla, joka oli aika uskomaton laite. Se ikään kuin liiteli tien päällä, ja kovasta vauhdista huolimatta pyörät tuntuivat pysyvän kiinni tiessä joka tilanteessa. Kyse oli kuskin uskosta tekniikkaan, eikä ojanpohjia tarvinnut koluta. Aikaa ei tullut mitattua, mutta fiilis oli melkoinen; hallittua pehmeää liitelyä.

Mutta mites on nykyään. Harmaantuneen kuskin kaasujalka on soratiellä entisellään, ja Ranskassa valmistetun pehmeäjousisen auton moottorissa tehoja on paljon aiempaa enemmän. Sen lisäksi on kaikenlaisia hilavitkuttimia, jotka korjaavat kuskin virheitä, erityisesti talvella. Se tekee ajamisesta omalla tavallaan hauskaa, mutta....

No, mites kävi tänä kesänä. Ukkosen vuoksi satoi ihan kaatamalla, joten vaikka näkyvyys oli minimaalinen, kaasua piti painaa normaaliin tapaan. Sitten tuli sellainen "normaali" soratien routakuoppa, ja hieman kolahti. Mutta vasta seuraavana aamuna kaupalle lähtiessä huomasin, että autossa oli hieman ylimääräisiä värinöitä ja hurinoita. Kun nokkapelti tuli avattua, niin huomasi heti, että moottori ei ollut ihan oikeassa paikassa. Joten kauppaan piti lähteä toisella autolla.

Huono-onninen ranskalainen piti toimittaa hinurilla pajalle, ja mielessä oli parin viikon odotus ja tonnien lasku. Seuraavana aamuna mekaanikko soitti, että voisit hakea autosi pois. Pajalla hän näytti, että tämä pultti oli siististi katkennut, ja se on vaihdettu. Soratien kuningas reklamoi, että eihän auton moottorin kiinnitys voin noin vain pettää, edes pehmeässä ranskalaisessa. Tavallisella soratiellä.

Mekaanikko selvästi mietti, miten olisi kertonut soratien kuninkaalle nykyautojen uusista ominaisuuksista. On näet ihan normaalia, että sopivan tällin sattuessa moottorin kiinnikkeet pettävät, koska niin on suunniteltu. Kolaritilanteessa moottorin on tarkoitus tipahtaa alas ja ajautua ohjaamon alle. Tämä on kuljettajan ja matkustajien turvallisuuden kannalta tärkeää. Eihän moottorin kiinnike tiennyt, mistä routakuopasta johtuva mälli johtui. Se vain totteli tehtaan suunnittelijan ohjeita. Siis normaalikäyttäytymistä. Onneksi nyt vain yksi kolmesta kiinnikkeestä totteli. Eli kaikki hyvin.

Onneksi koko sirkus ei maksanut kuin 160 euroa sisältäen hinurin ja pultin uusimisen. Herää vain monia kysymyksiä. Pitääkö seuraavaa autoa hankkiessa selvittää, minkä merkin/mallin voi viedä ilman moisia riskejä tavalliselle suomalaiselle soratielle. Onko nyt pakko miettiä maasturia. Pitäisikö niidenkin turvallisuusominaisuudet tarkistaa erikseen. Ettei vain moottori tippuisi tielle, ihan vain turvallisuuden vuoksi.

Tai sitten lähden etsimään vanhaa kunnon Ladaa. Sen takakontissa on muuten työkaluja tavallisen kyläpajan tarpeisiin. Kun ei ole luistonestoja tai muita hienouksia, niin sitten mennään ojien kautta. Voisi olla hauskaa.