Maailman ihmeitä

Savusaunan saloja ja suruja

Tietoja

Kategoria: Maailman ihmeitä

Julkaistu maanantai, 05 tammikuu 2009 19:39

Kirjoittanut Ylipähkäilijä

Osumia: 352

Joulun aikaan kuuluu yleensä kaikenlaista perinteistä, kuten savusauna, joka sekin inspiroi kaikenkarvaiseen pähkäilyyn. Perinteisten vastustajien sijasta sanan säilää vauhdittavat oma jälkipolvi, isäukko tai appiukko, tai syrjäkylän ikiomat tervaskannot. Anoppi saunassa taitaa olla itse kullekin ihan liian kova vastus. Joku rohkea voi toki yrittää...

Mutta siellä savuisilla lauteilla syntyy tarina jos toinenkin. Kotiseudulla syvässä Satakunnassa kerta toisensa jälkeen hämmästyttää väestön ikäytyminen, ja oman äidin kanssa ensimmäinen puheenaihe on yleensä, kuka tällä kertaa on siirtynyt sinne yläkerran soittokuntaan, yleensä raskaan elämän ja vanhuuden vaivojen avittamana. Suota on aikanaan kuokittu, heinää niitetty ja pöllejä kuorittu. Ei mitenkään helppoa elämää. Eläkeiän koittaessa kone on yleensä jo aika heikossa kunnossa, eikä eläkevuosista nautita Espanjan auringossa golfia pelaten. Silti nämä ihmiset jaksavat yhä sitkeästi vääntää elämänmyönteistä tarinaa asiasta jos toisestakin. Pähkäilijä kumartaa raskaan tien raatajille, todellisille suomalaisille sankareille.

Keskusta ja MTK muinoin kampanjoivat maaseudun puolesta tyyliin "maaseutua ei voida tuoda". Soinivaara taisi vastata asiaan jotenkin niin, että "vanhuspalveluita ei voida viedä Kiinaan". Maalla tuotetaan meille elintarvikkeita, vaikka kanalat ja navetat olisi nykyisin järkevämpää sijoittaa teollisuusalueille. Vain tarvittava rehu tuotettaisiin maalla. Maalla on enimmäkseen metsää, jota meille tärkeä metsätalous yhä tarvitsee tuottaakseen erilaisia papereita median ja vessan tarpeisiin. Siellä maalla puuseessa nämä tarpeet kohtaavat. Ja metsien hoidosta ja luonnonsuojelusta voidaan olla montaa mieltä. Aukkojen lisäksi siellä on nykyisin melkoisesti risukoita, joissa on myös hiiltä, biodiversiteettiä ja hirvikärpäsiä. Vaikea yhtälö, siis tämä metsätalous nykyisin.

Mutta miksi me suomalaiset sitten joulu joulun ja juhannus juhannuksen jälkeen vaellamme sankoin joukoin sinne peräkylille tai järvien rantaan, jossa nettiyhteydestä ole tietoakaan, kännykän kenttä löytyy jostain saunan katolta tai jossa ainakin joulun aikaan on kovasti ankeaa ja pimeää. Onko meillä geeneissä joku mystinen halu palata juurillemme metsien keskelle, jurojen vanhojen ihmisten seuraan ja parhaimmillaan savusaunan syleilyyn. Ja kun suomalaiset eivät paljoa puhu, niin myös melkoisen hiljaisuuden. Jotain outoa tässä kyllä on. Vaikea selittää Brysselissä tai New Yorkissa. Tokiossa saattavat jopa ymmärtääkin.

 

Kun Tapaninpäivänä savusaunan jälkeen pikkupakkasessa katsoo taivaalle, joka on täynnä tähtiä, ja kuuntelee absoluuttista hiljaisuutta, niin siitä tulee väkisin aika juhlallinen olo. Tällaisia elämyksiä ei monella kansakunnalla ei ole tarjota. Taitavat nämäkin ajatukset liittyä siihen ehtyvään luonnonvaraan "vanhat kunnon arvot". Mitäs ne olivatkaan? Tuli, vesi, maa? Eikun nyt mä muistan ne - ne olivat työ, rehellisyys, uskonto ja isänmaa. Ei ole paha tämä Arkkipiispa Paarmankaan puhe - pistää nöyräksi.