Maailman ihmeitä

Elämää pommin päällä

Tietoja

Kategoria: Maailman ihmeitä

Julkaistu torstai, 02 huhtikuu 2009 01:00

Kirjoittanut Ylipähkäilijä

Osumia: 368

Ilta teki railakkaan jutun Raija Vahasalon sammakoista Lontoossa, ja senkin jutun otsikko voisi olla ihan sama kuin tämänkin. Nyt ei ole kuitenkaan kyse terrorismista, vaan jostain paljon vanhemmasta. Suomalaiset ovat leimallisesti kansa, joka murehtii kaikesta mahdollisesta ja yrittää aina varautua pahimpaan.

Mietitään liikenteen riskejä, tulipalon mahdollisuutta, pörssiromahdusta, puolison kuolemaa ja vaikka mitä, mikä tavallaan on ihan hyvä, koska silloin meillä on valmiiksi mietittynä ratkaisut ongelmiin. Koko ajan alitajuisesti elämme elämän riskit tiedostaen ja maksamme kiltisti vakuutusyhtiölle, jotta homma on hallinnassa. Silti suomalainen murehtii...

Maailmassa on monia maita, joissa riskit ovat paljon suurempia. Karibialla hurrikaanit jyräävät joka vuosi ja ihmiset ovat oppineet elämään niiden kanssa. Ilmastonmuutoksen seurauksena niiden voima ja todennäköisyys on kasvamassa. Mutta kiitos ilmatieteen kehityksen niiden liikkeitä pystytään ennustamaan, joten ihmiset voivat mahdollisuuksiensa mukaan varautua ja suojautua. Siitä huolimatta taloudelliset ja inhimilliset seuraukset ovat melkoiset monissa köyhissä maissa. Ja myös vauraissa maissa, kuten New Orleansin esimerkki osoittaa.

Maailmassa on myös muita uhkia, joista hyvänä esimerkkinä voisi olla San Franciscon maanjäristys. Monet muistavat myös viime vuoden Kiinan maanjäristyksen, jossa kuoli kymmeniä tuhansia ihmisiä. Maanjäristyksistä toipuminen kestää köyhissä maissa vuosia tai jopa vuosikymmeniä ja sitoo paljon varoja ja henkistä pääomaa.

Sen lisäksi, että maanjäristyksistä voidaan uutisoida, kuten Kiinan järistyksestä ja muidenkin tapahtumien uutisoinnista palkitut Yle että MTV3 ovat osoittaneet, niin myös maanjäristyksiä voidaan jonkinlaisella tarkkuudella ennustaa seuraamalla mannerlaattojen jännityksiä. Kiinan lisäksi viime aikoina ei ole ollut ns. isoja pommeja, mikä on huono merkki sikäli, että mannerlaattojen jännitys on kasvamassa.

Niiden jotka asuvat mannerlaattojen sauma-alueilla, kuten Kaliforniassa, Keski-Amerikassa, Japanissa tai Indonesiassa, ja alueella on seismisesti ollut pitkään hiljaista; vain pieniä värinöitä; on syytä varautua pahimpaan. Varmaa on vain se, että iso järistys on tulossa, mutta on mahdoton sanoa koska. Kymmenen vuoden päästä, puolen vuoden päästä tai jo ensi yönä. Ja sen todellisuuden kanssa pitää elää.

Olen itse muinoin herännyt maanjäristykseen klo 7.35 aamulla. Vaikka ilmiö oli suomipojalle uusi, niin kumman vauhdikkaasti aamu-uninen selviytyi keinuvasta rakennuksesta kadulle monen muun järkyttyneen seuraan. Vielä järkyttävämpää oli iltapäivällä kuulla, että toisaalla kuolonuhreja oli yli 20 000, kun kokonaisia kerrostaloja oli kaatunut. Työmatkan ohjelma meni hieman uusiksi.

Eräs kaverini, joka asuu ns. herkällä alueella kertoi, että joka ilta nukkumaan mennessä hän alitajuisesti tarkistaa, että asunnon kulkureitit ovat vapaat, avaimet ovat oikeassa paikassa ja taskulamppu on yöpöydällä. Lapsille on annettu ohjeet tilanteen varalle ja kadulla on katsottu turvallinen alue, johon ei toivon mukaan kaadu sähköpylväitä tai katulamppuja.

Yksi ongelma on, että monissa etelän maissa yöksi lukkiudutaan sisään ja sieltä ei ole helppo päästä nopeasti ulos. Ja maanjäristysherkissä maissa asuu nykyisin myös paljon suomalaisia, joiden pitää oppia samoja rutiineita.

Ensilumi yllätti autoilijat. Niinpä. Kaikki on suhteellista.