Syväpähkäilyä

Johtamisen korkeakoulu

Tietoja

Kategoria: Syväpähkäilyä

Julkaistu sunnuntai, 11 joulukuu 2011 21:42

Kirjoittanut Ylipähkäilijä

Osumia: 494

Varan kanssa tuli puheeksi lastenkasvatus ja sen ongelmat, mutta vähitellen keskustelu kääntyi kuitenkin päälaelleen ja melkoiseksi syväpähkäilyksi. Yritetään kertoa koko tarina jotenkin järjellisesti. Ja jostain pitää silloin aloittaa. Eli mahdollisimman kaukaa.

Opiskeluajoilta tulee mieleen erään yliopiston assistentin kommentti tai väittämä kesäkurssin iltanuotiolla. Hän totesi, että aina puhutaan siitä, että RUK (siis reserviupseerikoulu) on kova johtajakoulu. Hän kuitenkin sanoi että se, joka menee illalla lastenhuoneeseen (hänellä oli muistaakseni viisi lasta) ja tulee sieltä ulos ääntään korottamatta, on aika kova jätkä, siis hyvä johtaja. Vaikka tuosta on yli 20 vuotta, se on jäänyt mieleen, koska siinä on paljon totta. Vaikka sitä ei silloin tajunnutkaan.

Työelämässä silloin tällöin ihmettelee joidenkin ihmisten kulmikasta asioiden hoitoa tai johtajien onnettomia ihmissuhdetaitoja. Ajan mittaan pähkäilijä on huomannut, että ainakin osaa tapauksista yhdistää se, että kyseisillä ihmisillä ei ole omia lapsia. Tehdään nyt heti selväksi, että tämä ei ole mikään tieteellinen johtopäätös, eikä tarkoitus ole syyllistää sellaisia ihmisiä, joilla syystä tai toisesta ole lapsia. Tarkoitus on pähkäillä nimenomaan lapsistamme.

Lapset ovat nimittäin melkoisen älykkäitä "sparraajia" meille vanhemmille, varsinkin jos haluamme hoitaa tehtävämme kunnolla ja vastuullisesti. Usein sanotaan, että lasten kanssa kaikki on sallittua; mielistely, lahjonta, kiristäminen jne. , mutta ei se ihan niin mene. Jos lasten kanssa alkaa fuskaamaan, niin silloin homma menee perusteellisesti puihin ja pää tulee tekevän käteen. Lapset ovat meille vanhemmille melkoinen haaste ja heidän kasvattamisensa ja "johtamisensa" on melkoista arkipäivän taidetta.

Mieleen tulee lukuisia esimerkkejä siitä, miten oma alakoululainen on antanut viiltävää palautetta siitä, miten isukki pari viikkoa sitten perusteli jotain tietyllä tavalla ja nyt täysin toisenlaisessa tilanteessa toisin. Mutta alakoululaisen logiikka on armoton; isukin linja ei ole pitänyt, eikä hän ole ollut lapsen kanssa oikeudenmukainen. Eikä lapsi tee siitä numeroa; kunhan antaa isukille peilin, johon katsoa. Vastaavia tapauksia tulee tosiaan mieleen monia. Fiksut lapset eivät juuri anna armoa, mutta antavat kyllä anteeksi.

Tulee myös mieleen kanoottimatkat lasten kanssa vuosien takaa. Kanootti on kahden lapsen kanssa suljettu ympäristö, eikä sieltä voi hypätä noin vain pallomereen tai jätskikioskille. Matkanteko on ajoin todella puurruttavaa, mutta ajoin mennään koskea alas niin, että lapset eivät tosiaan tiedä itkeäkö pelosta vai nauraa riemusta. Lasten tunnetilojen ja motivaation hallinta päivän mittaan on melkoinen haaste, varsinkin kun iltapuolella happimyrkytys uhkaa painaa päälle. Ja jos on huutamatta hoitanut päivän, niin tietää tehneensä jotain. Ja oppineensa jotain.

Mitäs sitten tapahtuu, kun isukilla onkin kaksi roolia päällä samanaikaisesti. Isähän on isä tilanteesta riippumatta, mutta voi olla esim. myös valmentaja. Jääkiekossa ja jalkapallossa tämä onkin tuiki tavallista, mutta muitakin lajeja löytyy, kuten esim. ratsastus. Jos sitten syntyy konflikti, niin toimitko isänä vaiko valmentajana. Siinäpä on pähkinää purtavaksi.

Kateellisena olen seurannut muutamaa tuttavaopettajaa. Minä kun voin yleensä jättää työasiat työpaikalle, mutta opettajilla on sama homma edessä niin kotona kuin työpaikallakin. Vai miltä tuntuisi ajatus, että opettaja kotiin tullessaan toteasi, ettei työnteko kotona oikein maistu, joten hoitakaa lapset itsenne tänään. Ainakin tuttavaopettajani erottavat asiat hienosti toisistaan ja itse asiassa tyylikkäästi ulosmittaavat opetus- ja johtamistaitonsa myös omien lastensa kanssa.

Varan kanssa päädyimme siihen, että lapsemme jos ketkä koulivat meitä ihmisinä ja johtajina. Koska heidän kanssaan pitää tulla toimeen koko elämän ajan, niin heidän kohdallaan on erityisen suuri tarve hoitaa hommat perusteellisesti ja vastuullisesti. Työpaikkaa voi näet aina vaihtaa, jos hommat menevät pieleen. Uutta matoa koukkuun, mutta lasten kanssa se ei onnistu.

Tästä tulee mieleen, että pitäisikö CV:en laittaa lihavoidulla, että pähkäilijä on myös kahden lapsen isä. Se saattaa olla aika kova meriitti. RUK:a CV:stä ei toki ole löytynyt enää moneen vuoteen, vaikka intissä toki oppi monia asioita suomalaisesta yhteiskunnasta, koska siellä oli koko miespuolinen ikäluokka. Mutta ei niinkään johtamisesta.