Syväpähkäilyä

Ei saa jäädä tuuleen makaamaan

Tietoja

Kategoria: Syväpähkäilyä

Julkaistu tiistai, 03 tammikuu 2012 22:11

Kirjoittanut Ylipähkäilijä

Osumia: 186

Tapaninpäivän myrsky palautti tekno-Suomen käytännössä menneisyyteen, kun tuvassa jos toisessakin elettiin kynttilänvalossa tai jonotettiin vettä vapaapalokunnalla. Siis toisenlainen ja ikimuistettava joulu, josta riittää pähkäiltävää sekä viranomaisille että itse kansalaisille. Tarinaa ja analyysiä on lähiaikoina medioissa pilvin pimein, mutta kerrotaanpa asian toinen puoli.

Yksi pähkäilijöistä vietti joulua syvässä Satakunnassa, johon myrsky iski todenteolla Tapani-aamuna vasta klo 8 jälkeen, vaikka ennusteen mukaan sen piti silloin jo laantua. Kotitilan pihassa oli ”jännittävää” kuunnella pimeydestä kuuluvia pamauksia, kun rajujen myrskypuuskien rasittamat puut vihdoin luovuttivat. Kun sitä kuunteli tunnin ajan, se ei enää ollut yhtään hauskaa. Naapurien kanssa silloin jo teimme suunnitelmia, miten kylän väki mobilisoidaan ja milloin maastoon uskaltaa lähteä. Myrskyn keskelle ei todellakaan huvittanut lähteä.

Klo 10 tienoilla myrsky hellitti, joten lähdimme naapurin kanssa moottorisahojen ja traktorin kera raivaamaan valtiontietä ja saman tekivät monet muut. Kolmen kilometrin ja kymmenien puiden jälkeen vastaan tuli naapurikylän partio, jolla oli mukanaan metsätraktori. Siinä sitten sovimme, miten raivaustöitä jatketaan. Itse lähdimme toiseen päähän kylää, jossa tiet oli jo raivattu, joten siirryimme paikallisteiden avaamiseen.

Urakka saatiin päätökseen klo 15 tienoilla. Kun kännykkäverkko pimeni klo 13 aikoihin, hommassa oli melkoisia riskejä. Alueella oli kymmeniä harrastelijametsureita purkamassa mitä ihmeellisimpiä luonnon tuottamia virityksiä, mutta avun saaminen onnettomuuden sattuessa olisi ollut aika heikoissa kantimissa. Hommaa tehtiin sananmukaisesti omalla vastuulla.

Sähköt lähtivät Tapanin aamuna, mutta sähköyhtiöön päästiin vasta seuraavana aamuna. Ajatuksena oli mennä tarjoamaan apua sähköyhtiölle, koska käytännössä koko kunta oli pimeänä ja koska heille piti saada tietoa tilanteesta maastossa. Käyttöpäällikön ohjeiden mukaan inventoimme naapureiden kanssa korkeajännitelinjoja ja teimme vahinkokarttoja.

Iltapäivällä, omalla vastuulla/ yhtiön luvalla, raivasimme yksittäisiä linjoille kaatuneita puita ja ohjasimme motoa (=harvesteri) pahimpiin vauriopaikkoihin. Linjat saatiin puhtaaksi parissa päivässä, mutta niiden korjaaminen on viikkoa myöhemmin yhä käynnissä. Sähkö saadaan kylälle joskus vuonna 2012. Luonto todella selätti teknologian.

Kaiken ohessa vierailtiin mummojen luona kertomassa tilanteesta ja kantamassa torppiin vettä tai puita. Heille tämä oli melkeinpä normaalia elämää ja kenties jopa piristävää vaihtelua. Karjatilojen kohdalla tilanne oli kriittinen, mutta yhteistyöllä hommat saatiin joten kuten toimimaan. Agrikaatteja kierrätettiin talosta toiseen ja ties mitä. Maakunnassa on yhä perinteet toimia, kun pakko ja yleinen etu sitä vaativat. Tuuleen ei saa jää makaamaan.

Pääkaupunkiseudulla, myös Kirkkonummella, tilanne näytti ajoin paljon toivottomammalta, koska ihmiset ovat ikään kuin tottuneet siihen, että kaikki toimii luonnonoloista huolimatta. Onneksi meillä on vapaapalokunnat, jotka ovat tottuneet siihen, että he toimivat kaikissa oloissa ja kaikissa tilanteissa.

Mutta eivät vapaapalokunnatkaan ole haavoittumattomia. Pohjois-Kirkkonummen Kylmälässä VPK’n sammutusauto ”Hööki” jäi kaatuvan puun alle. Onneksi miehistö ei ollut autossa, vaan kaatuneiden puiden kimpussa Heparintien varrella.

Kylmälän VPK:lla on myös vuosikymmenien perinne pitää bingo-iltaa paloasemalla keskiviikkoisin. Näin tehtiin tänäkin vuonna, vaikka myrsky oli vienyt kylältä sähköt. Jonkun maajussin traktori, generaattorilla varustettuna, oli ajettu paloaseman nurkalle ja elämä paloasemalla oli lähes normaalia. Kaikki huipentui siihen, että kesken bingo-illan sähköt räpsähtivät päälle. Elämä palasi normaaliin tilaan, ainakin Kylmälässä. Mutta yhä on monia kyliä ja talouksia, joissa elää kitkutellaan kynttilänvalossa.

Sen sijaan sähköyhtiöiden palvelu ja tiedottaminen oli ala-arvoista ja ne jäivät kiinni housut kintuissa. Samaa voi sanoa kunnasta. Niille jäi paljon parannettavaa.

Sen sijaan maanmainio Verkkonummi osoitti jälleen kyntensä  ja piti asukkaat ja kenties jopa viranomaiset melkein reaaliajassa perillä siitä, mikä on tilanne missäkin. Turha minun on kaikkea kertoa, vaan kukin saa tutkia asian ihan itse. Kaikkiaan Leena teki pitkää päivää ja oli todellakin hyödyksi kuntalaisille. Siitä hänelle suuret kiitokset ja onnittelut.

Pitäisikö sähköyhtiöiden ja kunnankin pyrkiä toipumissuunnitelmissaan yleisön tiedon hyödyntämiseen. Nythän asetelma on se, että sähkölaskun maksajat valittavat ja yhtiö yrittää rimpuilla mahdollisimman alhaisilla kuluilla. Olisiko se yhteistyö sitä tehokkuutta tällaisissa poikkeustilanteissa vastakkainajattelun sijasta.

Kysyy Pähkäilijä ja jää odottamaan seuraavaa myrskyä, jolloin aikaansaannokset ja TV:ssä annetut lupaukset punnitaan.