Syväpähkäilyä
Rauhan palkkatappaja
- Tietoja
- Kategoria: Syväpähkäilyä
- Julkaistu maanantai, 05 tammikuu 2009 00:00
- Kirjoittanut Ylipähkäilijä
- Osumia: 424
Pähkäilijä kirjoitti muinoin myönteiseen sävyyn Martti Ahtisaaren saamasta Nobelin rauhanpalkinnosta ja sen herättämistä reaktioista maailmalla. No, asia tuli esille myös juniorin kanssa, ja nuorethan ovat perinteisesti kovin tietäväisiä ja ehdottomia. Kritiikki oli kovaa, koska Ahtisaaren suhtautuminen Natoon on myönteinen ja vastaavasti ilmastonmuutokseen skeptinen. Mutta mitä tällä on tekemistä kansainvälisen rauhan tekemisen tai rauhanpalkinnon kanssa. Koska kunnon väittely päättyi tasapeliin (pähkäilijän objektiivinen tulkinta), tässä on jälleen hyvä syy kunnon pähkäilyyn, vieläpä syväpähkäilyyn.
Pähkäilijän tiimi tuntee Ahtisaareen henkilökohtaisesti työelämänsä varrelta, joten pähkäilijä on nuorison kanssa samaa mieltä, että Ahtisaaren arvomaailmassa piirteitä, jotka eivät sovi pyyteettömän ja idealistisen rauhantekijän profiiliin. Eräässä toisessa laatujulkaisussa Ahtisaaren toista puolta käydään läpi hyvin perusteellisesti. Yksikään kivi ei jää kääntämättä. Mutta, mutta..
Ahtisaareen puheet Nobel-gaalassa herättivät ansaittua kansainvälistä huomiota, ja kuten pähkäilijä jo aiemmin toi esiin, ne herättivät maailmalla myös toivoa paremmasta tulevaisuudesta sotien, laman ja ankeuden keskellä. Samalla nostettiin kunnolla myös Suomen profiilia rauhantekijänä. Onhan meillä myös muita rauhantekijöitä kuten Harri Holkeri Pohjois-Irlannissa tai Pekka Haavisto Darfurissa satoja rauhanturvaajiamme unohtamatta. Pienenä riippumattomana maana meillä on paljon mahdollisuuksia. Mutta, mutta.. pyörittelee pähkäilijä jälleen.
Voi olla, että rauhantyö on Ahtisaarelle kutsumus tai intohimo. Siitä huolimatta hän tekee rauhaa rahasta, ja se on hänen palkkatyönsä. Kärjistänen voidaan sanoa, että Ahtisaari on "rauhan palkkatappaja", joka tekee rahasta sitä, mitä hän osaa ja missä hän on äärimäisen hyvä. Ja jos hän tekee työnsä hyvin, niin hän saa yhä uusia asiakkaista, jotka ovat valmiit maksamaan entistä paremmin. Hän haluaa olla maailman paras. Ja hänhän sai rauhanpalkintonsa nimenomaan hyvin tehdystä rauhantyöstä. Eikä sillä, mitkä ovat hänen pohjimmaiset arvonsa, ole juurikaan merkitystä. Saattaa olla, että rauhan tekeminen on kerrassaan paskamaista hommaa, jossa kirkasotsainen idealisti ei pärjää. Pitää osata kampittaa, miellyttää, harhauttaa ja uhata ja viedä lopulta karavaani perille. Summa sumarum, on hienoa, että meillä on rauhan palkkatappaja Mara, ja ehkä hän jossain vaiheessa ratsastaa myös Lähi-Itään. Siellä olisi kovasti töitä.
Mutta saman tien pähkäilijä voikin katsoa peiliin ja miettiä sitä, kuinka monessa työssä itse kukin joutuu miettimään omien arvojensa ja työnsä arvojen yhteensopivuutta. Hitaille ja pragmaattisille suomalaisille pörssiyhtiöiden kvartaalitalouden pelinsääntöjen hyväksyminen on joskus aika vaikeaa. Miten suoraselkäinen pohjoisen mies pystyy miellyttämään amerikkalaisia eläkeläisiä, jotka miettivät vain seuraavaa golf-tuntia tai kauneusleikkausta. Ja sen vuoksi Matti Möttöselle pitäisi antaa potkut.