Syväpähkäilyä

Rehellisyys - suomalainen perisynti

Tietoja

Kategoria: Syväpähkäilyä

Julkaistu perjantai, 16 tammikuu 2009 00:00

Kirjoittanut Varapähkäilijä

Osumia: 445

Historiallisesti suomalaiseen arvomaailmaan on kuulunut sana rehellisyys. Suomessa ollaan oltu jopa niin rehellisiä, ettei ovia ole tarvinnut lukita siltä varalta, että pulaan joutunut matkaaja on tarvinnut suojaa ja/tai ruokaa. Naapureille ja muille rehellisille "lukoksi" on laitettu luuta rappusten viereen pystyyn väärinpäin merkiksi siitä, ettei kukaan ole kotona. Ja jos sitten viinaspäissään on rehellisyyden polulta harhauduttu ja Kauhavalaisen kanssa kaveria koulutettu, niin tuomio on kärsitty ja kokka käännetty uudelleen vastatuuleen. Tietenkin poikkeuksiakin on joukkoon mahtunut, kuten tänäkin päivänä.

 

Ensisijaisesti suomalaiset siis määrittävät rehellisyyden lakien ja sääntöjen noudattamiseksi. Tässä suhteessa suomalaiset ovat edelleenkin rehellistä kansaa. Suomen laittomuudet vaan ovat sitten tapahtuessaan sellaista kaliiberia, että jos ei hautausurakoitsijaa tarvita, niin ainakin käräjäoikeudella on hommia. Joskus kansainvälisillä uutistoimistoillakin riittää veisteltävää. Tästä maineemme sulkeutuneena ja väkivaltaisena kansana on peräisin.

Toisaalta rehellisyys tarkoittaa myös totuudessa pysymistä ja totuudenmukaisuutta. Tällä alueella rehellisyyden arvosta varmasti tingitään paljonkin ja tekosille keksitään mitä mielenkiintoisempia perusteluja. Haluasinkin nähdä sen isän tai äidin, joka voi käsi sydämellä sanoa, että on aina ollut lapsilleen rehellinen, eikä ole periaatteesta tinkinyt kasvatuksellisiin tavoitteisiinkaan pyrkiessään.

Edellisestä alkaa kuitenkin asiaan liittyvä tulkinnan mahdollisuus - harmaa alue siis. Jos lapselle voi hyvässä tarkoituksessa kertoa ainoastaan osittaisen totuuden tai lievästi muunnellun totuuden, niin miksikäs ei sitten kanssaihmiselleen - siis oman tarkoitusperänsä saavuttamiseksi.

Työelämässä reheliisyyttään voi puntaroida lähes päivittäin. Työssähän on tarkoituksena suorittaa annetut tehtävät mahdollisimman tehokkaasti ja virheettömästi. Joku voi tässä kohden sanoa, ettei kaikessa työssä. Mutta miettikääpä hiukan. Kyllä se kuitenkin on niin, että jokaista työpanosta arvioidaan, eikä kukaan halua tehtävän suorittamiseen tarpeettomasti aikaa ja vaivaa nähdä.

Mutta jos olet työssäsi virheen tehnyt, niin kerrotko siitä automaattisesti kenellekkään. Jos uskot, ettei asia koskaan tule ilmi, niin tuskinpa vaan. Entäs jos tiedät yrityksesi tulevaisuuden suunnitelmista, jotka koskevat henkilöstöä, niin kerrotko sen heti kaikille, jos se ei intresseihisi kuulu?

Vielä pahempaa. Jos työssäsi tai harrastuksessasi joudut tilanteeseen, jossa laki, työ/yhteisö ja itse olette intressiristiriidassa. Kenelle tai mille olet silloin rehellinen? Hyvin todennäköisesti itsellesi korkeintaan, jolloin yhteisön ja lain silmin olet epärehellinen.

Me suomalaiset usein kärsimme rehellisyydestämme. Olemmehan ainakin omasta mielestämme keskivertoa rehellisempiä kuin useimpien muiden kulttuurien edustajat. Siksi me usein koemme, että muut saavuttavat meitä paremman lopputuloksen huijaamalla. He kun eivät kerro välttämättä koko totuutta, niin he pääsevät vähemmällä. Ainakin uskomme niin.

Meitä on myös helppo huijata, koska pyrimme uskomaan, että muutkin ovat meidän arvomaailmamme mukaisesti rehellisiä. Tämän ovat huomanneet myös suomalaiset. Yhä kasvava joukko suomalaisia käyttää hyväkseen muiden suomalaisten arvomaailmaa, siis rehellisyyttä. Esimerkkejä tuskin tarvitsee kertoa tai mainita, koska jo minuutin miettimisellä jokainen meistä havaitsee niitä kymmenen omasta historiastaan.

Minä olen poistanut omasta arvomaailmastani sanan rehellisyys, koska rehellinen ei todellisuudessa voi olla muuta kuin suhteessa lakiin. Lain rikkominenkin voi olla tahallista tai pelkkä vahinko. Ajatellaanpa vaikka ylinopeutta. Toiset ajavat ylinopeutta aina ja tietoisesti - eli ovat epärehellisiä. Toiset tekevät sen vain silloin tällöin epähuomiossa ja vahingossa. Kiinni kuitenkin todennäköisesti jää jälkimmäinen, koska epärehellinen on varuillaan tietoisena kiinnijäämisen riskistä.

Minä olen korvannut rehellisyyden arvoilla oikeudenmukaisuus ja avoimuus, silloin kun mittapuuna ei ole laki. Minä sallin itselleni puutteellisen/vajaan totuuden käyttämisen, jos tarkoituksenani on kuitenkin perimmiltään muiden hyvä. Tämä sopii hyvin esimerkiksi lasten kasvatukseen. Kukapa lapselta haluasi viedä uskon Joulupukkiin.

Nyrkkisääntöni oikeudenmukaisuudelle ja avoimuudelle on seuraava: "Jos tekosi jonakin päivänä julkaistaisiin kaikille asianosaisille, niin voisinko selkä suorassa perustella ne siten, ettei kukaan voisi tuntea tulleensa väärin kohdelluksi."

Erään vapaa-ajattelijan mukaan "Äyllinen rehellisyys on tosiasioiden hyväksymistä sellaisinaan, ilman yritystä muuntaa niitä omien tarpeiden tai toiveiden mukaisiksi".

Pähkäilkääpä sitä.