Syväpähkäilyä

Palomies vs. tuomari

Tietoja

Kategoria: Syväpähkäilyä

Julkaistu lauantai, 17 tammikuu 2009 23:51

Kirjoittanut Ylipähkäilijä

Osumia: 313

Meitä ihmisiä on moneen lähtöön. Ja siinä on se elämän rikkaus, ja toisaalta, ainakin joskus tuntuu siltä, rasitus. Joulun aikoihin pähkäilijälle sattui eräänlainen kriisi, johon hän itse oli suoraan sanoen syyllinen tai osasyyllinen, minkä hän on valmis myöntämään. Yllättävää tilanteessa oli, että idealistinen ja kokematon nuoriso otti tilanteessa tuomarin roolin, ja asiat menivät entistä enempi solmuun. Tämä tavallaan on ymmärrettävää, koska he ovat nuoria ja heillä on vahva oikeustaju. Mutta kun sama ilmiö tapahtuu myös varttuneemman väen kesken normaalissa elämässä tai työelämässä, niin ilmiö huolestuttaa.

Otetaanpa kärjistetty esimerkki liikenneonnettomuudesta. Sen mahdollinen aiheuttaja Pate alkaa sen jälkeen välittömästi selvittämään, kuka teki ja mitä teki, oliko vilkku päällä vai ei, ovatko kaikki varmasti selvin päin, oliko silminnäkijöitä etc. etc. Samaan aikaan sen toisen tai kolmannen rutatun auton kuljettaja Make on ohjaamassa liikennettä tai tarkistamassa, että kaikilla on henki tallella tai että pelastuslaitokselle on varmasti ilmoitettu. Ja poliisin saapuessa paikalle Pate on tikkana paikalla selittämässä, mitä on tapahtunut ja kuka on syyllinen ja kuka on sankari. Ja Make on yhä auttamassa jotain uhria ambulanssiin. Näin se menee myös normaalielämässä; kuka sen koiran hännän nostaa, ellei koira itse. Mutta, mutta..

Näin on yleensä myös työelämässä. Kriisiin törmättäessä aletaan kiistellä siitä, kuka sen on aiheuttanut tai varmistamaan, että itseä ei siitä voida syyttää. Harvassa ovat ne ihmiset, jotka uskaltavat päivästä toiseen ottaa palomiehen asenteen ja tarttua välittömästi härkää sarvista hakemalla nopeita ratkaisuja (koska syyllisiin ehditään palata sitten myöhemmin). Parhaassa tapauksessa palomies kävelee ulos riitaisesta kokouksesta hoitamaan kriisiä paikan päällä. Miettikääpä miten paljon aikaa, rahaa ja turhatutumisia tällä asenteenmuutoksella voitaisiin saavuttaa. Mutta lienee utopiaa, ja toisaalta meidän hallintokulttuurimme, erityisesti julkisella sektorilla, perustuu virheiden välttämiseen. Vuodesta toiseen, jotta eläke on turvattu.

Mutta saahan itse kukin ryhtyä palomieheksi omassa työ- tai kotiyhteisössään. Pennut hei, hoidetaan tämä sotku yhdessä selväksi, jotta homma ei pahene entisestään. Ja sitten voitte sanoa vapaasti mielipiteenne iskän mokista tässä asiassa. Ja mietitään, miten seuraavalla kerralla hoidetaan homma paremmin.