Syväpähkäilyä

Ahneuden uudet markkinat

Tietoja

Kategoria: Syväpähkäilyä

Julkaistu maanantai, 26 tammikuu 2009 00:00

Kirjoittanut Ylipähkäilijä

Osumia: 654

Lehdet ja nettisivu ovat tällä hetkellä tupaten täynnä synkkiä uutisia ja ennusteita maailmantalouden tilasta. Eri tahot käyvät jopa kilpaa siitä, kenen ennusteet ovat synkimpiä tai kenen elvytyspaketti on kaikkein suurin. Ja kaikella tällä on peesaajansa ja kriitikkonsa. Ja monet tahot pelaavat ja tekevät tämän keskellä yhä lisää rahaa, itselleen.

Ei ole mikään ihme, että tavallinen pulliainen laittaa uuden asunnon tai auton hankinnan nöyränä naftaliiniin, varsinkin kun naapuri ja serkkupoikakin tekivät samoin. Jopa varakkaat eläkeläiset alkavat epäilemään talvilomiaan Miamissa tai Espanjassa, varsinkin kun lentäminenkin on hieman aikaisemmin leimattu pahaksi asiaksi. Eli tuloksena on melkoinen hämmennys, syöksykierre ja arvotyhjiö.

Olen ahkeralla lukemisella yrittänyt epätoivoisesti ymmärtää, mitä, missä ja miksi on tapahtumassa. Ja mitä tässä tilanteessa pitäisi tehdä. Sen verran olen ymmärtänyt, että ongelma on globaali ja sen ratkaisujen pitää olla globaaleja. Ja kuinka ollakaan iltapäivälehden pääkirjoituksessa oli naistoimittajan (syytä olisi muistaa nimikin, mutta.. *) kirjoittama selkeä ja kansantajuinen analyysi tilanteesta. Jutussa kritisoitiin Suomen hallituksen elvytyspolitiikkaa globaalin kriisin keskellä.

Jos muistan oikein, Suomen bruttokansantuotteesta kolmannes koostuu viennistä, kolmannes viennin tukipalveluista ja kolmannes kotimaisesta kysynnästä. Ja tässä tilanteessa hallituksen elvytys satsaa kotimaan rakennushankkeisiin, joilla rakennetaan monta turhaa siltaa tai rautatietä. Jos meillä ei jatkossa enää ole vientiä ja sen tarvitsemaa kuljetustarvetta, niin miksi ihmeessä me satsaamme johonkin tarpeettomaan.

No, koska sillä työllistetään ja pidetään hengissä rakennusliikkeitä ja syrjäseutujen yrityksiä. Aika lyhytnäköistä ja vanhanaikaista ajattelua, jonka jäljet johtavat erään tietyn puolueen kabinetteihin. Siltarummut eivät enää pelasta Suomea, vielä vähemmän maailmaa.

Mikä parasta, jo mainostamani naistoimittajan jutussa oli myös järkeenkäypiä ratkaisuja sekä suomalaisen että globaalin talouden elvyttämiseksi. Hän näet ehdotti satsaamista kehitysmaiden auttamiseen ja elvyttämiseen, koska maailmantalouden kasvu on nimenomaan etelän väkirikkaissa maissa. Suomen menestys on perustunut siihen, että kasvavilla talouksilla on viime vuosina mennyt hyvin, ja ne ovat ostaneet meiltä kännyköitä, voimaloita, paperikoneita ja ties mitä.

Älkää unohtako niitä BKT:n kahta kolmannesta, ne tulevat viennistä ja sen tukipalveluista. Eli Suomi elää niistä. Ja on rohkeaa puhua tässä tilanteessa kehitysmaiden tai etelän elvyttämisestä. Voi olla hieman vaikeaa pääministeri Vanhaselle sisäisen kriisin keskellä. Äänestäjiä kun pitää ymmärtää.

Sama tilanne on monessa muussa maassa. Paljon ylistetty Barack Omaba puhuu oman maansa talouden pelastamisesta, sananmukaisesti. Kiina heiluu kahden vaiheilla, me vai maailma. Intia on ollut kaukaa viisas. Saksa tai EU satsaavat omaan talouteensa. Ja ihmisten sijasta puhutaan isojen firmojen pelastamisesta. Tai miksi autoteollisuus pitää pelastaa, jos sille ei ole asiakkaita.

Vaikka viime aikojen taloudellinen kasvu on ollut pitkälti globalisaation ansiota, tällä hetkellä kaikki haluavat lyhytnäköisesti pelastaa lähinnä itsensä. Ahneet pankkiirit pitää saadaan rautoihin ja tilalle astuvat ahneet ja itsekeskeiset kansantaloudet. Toivon mukaan tämä on tilapäinen ylilyönti. Mm. ilmastopolitiikassa EU on aiemmin tehnyt kiitettävän globaaleja ja selkärankaisia ratkaisuja. Toivon mukaan näin on myös taloudessa.

Kehitysmaihin globaali talouskriisi iskee kaiken kovimmin, koska niiden taloudet ovat yhä heikkoja ja yksipuolisia, niillä ei ole varaa taloutensa elvytyspaketteihin sekä niiden toipuminen lamasta kestää vuosia, mikä samalla hidastaa niiden teknologiakysynnän elpymistä. Ja tämä kaikki vaikuttaa Suomenkin talouteen.

Pitäisikö siltarumpurahat laittaa kehitysmaihin, koska siellä niillä olisi varmasti tehokkaampi maailmantaloutta elvyttävä vaikutus. Ja se olisi myös samalla ns. kestävää kehitystä, koska siellä on yhä enemmän mahdollisuuksia todelliselle taloudelliselle kasvulle. Toinen kysymys sitten on se, että elämmekö me kaikki nimenomaan siitä. Tärkeintä olisi osata tehdä oikeita globaaleja valintoja.
*) Jos jutun kirjoittanut naistoimittaja lukee tämän, meille voi hyvin ilmoittautua.