Syväpähkäilyä

Väärin sammutettu

Tietoja

Kategoria: Syväpähkäilyä

Julkaistu maanantai, 09 helmikuu 2009 00:00

Kirjoittanut Ylipähkäilijä

Osumia: 611

Eräässä aiemmassa jutussa palomies vs. tuomari pohdiskeltiin sitä, että meitä on joka lähtöön, hyvässä tai pahassa. Samaa sarjaa voi jatkaa "väärin sammutettu" -otsikon alla. Lähestytäänpä asiaa esimerkkien kautta.

Perinnetarina jatkosodasta kertoo, että vuonna 1945 jatkosodan kriittisinä hetkinä, kun puna-armeija murskaavan ylivoiman turvin oli jyräämässä Suomen väsyneitä voimia, suomalaisilla oli yllättäen ongelmia ammusten saatavuuden kanssa.

 

Ilmeni, että kenraali, eversti tai kuka lienee, joka vastasi etulinjan varustetoimituksista, halusi kaiken hädän ja paniikin keskellä pitää kirjanpitonsa järjestyksessä. Eli kaikki piti hoitaa ns. virallisen kaavan mukaan. Sen sijaan, että etulinjaan olisi vain toimitettu ammuksia pahimman hädän mukaan, kaikesta piti saada lomakkeet/ kuittaukset.

 

Täällä viikolla jouduin itse vastaavaan tilanteeseen, ja asiat menivät pahasti pieleen. Kerrotaan tarina kuitenkin hienotunteisesti toisenlaisen esimerkin kautta. Vahtimestari huomaa rakennuksessa tulipalon, mutta hän on järjestyksen mies. Paikalle ryntää ihmisiä, jotka ovat valmiita auttamaan. Vahtimestarille on annettu ohjeet, että hän vain vahtii ja kaikkiin päätöksiin pitää saada kiinteistöpäällikön lupa. Jota ei sattumalta saada kiinni, joten hän ei voi tehdä mitään.

Aloitteelliset ihmiset kuitenkin "varastavat" rakennuksen jauhesammuttimet ja estävät pahimmat tuhot. Tapauksen jälkeen kiinteistöpäällikkö haukkuu vahtimestarin siitä, että sammuttimia on käytetty ilman hänen lupaansa. Hieno homma. Seuraavalla kerralla palon sattuessa vahtimestari laittaa ovet lukkoon ja lähtee varmuuden vuoksi kahville.

Tässä on varmaan monelle käytännönläheiselle ja tuloshakuiselle ihmiselle hyvä esimerkki rationaalista ja tehokasta toimintaa rajoittavasta ilmiöstä, jota usein kutsutaan byrokratiaksi. Se on vallalla erityisesti julkishallinnossa (armeija/valtio/kunnat), ja sen tarkoituksena on vahvistaa perinteisen top-down johtamisen toimintaa.

Joskus tämä top-down johtaminen menee jopa niin pitkälle, että asioista puhuminenkin on kielletty. Vai mitä olette mieltä Vanhasen taannoisista ohjeista ministereilleen asioiden valmisteluun liittyen. Huonoa itsetuntoa se mielestäni vain osoittaa.

Se ei ole kuitenkaan pelkästään paha asia, koska isoissa organisaatioissa pitää olla selvät pelin säännöt. Jopa isoissa yhtiöissä kilpaillaan siitä, kenellä on parhaat systeemit ja best practices, joilla voitetaan kilpailijat. Se avaintekijä on paras kompromissi sovittujen sääntöjen ja luovuuden/ improvisaation kesken.

Kaiken uhallakin heitän kehään Rokan Antin, joka teki töitä jäykälle militaarissysteemille, mutta oli omalla persoonallisella tavallaan luova kapinallinen, ja tappavan tehokas. Ja sai myös haukkuja.

Koko tarinan ydin on siinä, että ihmisillä pitäisi tarpeen vaatiessa olla mahdollisuuksia ja valmiuksia tehdä nopeita ja käytännöllisiä päätöksiä ongelmien ratkaisemiseksi.

SPR:n ensiapukurssin käynyt hoitaa uhreja liikenneonnettomuuden jälkeen selkäytimellä parhaansa mukaan miettimättä liikaa seurauksia. Äärimäisen hädän hetkellä pikkuvirkamies soittaa organisaation ohi suoraan päällikölle, vaikka sen vuoksi Siperia kutsuu.

Totuus lienee, että ensin hoidetaan välttämätön homma, ja vasta sitten mietitään, mitä tuli tehtyä ja tehtiinkö kaikki "oikein". Myös systeemien / mm. valtionhallinnon pitäisi ymmärtää tätä logiikkaa. Tarkoitus pyhittää keinot.

Ei todellakaan ole helppoa, edes Suomessa. Monen pitäisi katsoa peiliin. Palataan tähän teemaan uudestaan myöhemmin.