Pilkettä silmäkulmassa

Remonttireiska lomalla

Soittelinpa viikko takaperin kollega Sivulle, joka oli vihdoin päässyt lomalle. Ajatuksena oli, että voisimme vihdoin pähkäillä paria aiemmin esille tullutta haastavampaa teemaa hieman pidemmälle. Mutta Sivulla oli ties mikä remppa kesken, joten ylimääräistä aikaa maailmanparantamiseen ei herunut. Sen sijaan hyvän tovin pähkäilimme sitä, miksi nimenomaan kesälomalla pitää tehdä remppaa.

Meillähän on kotitalousvähennykset ja kaikki, jotta kodin rempat voidaan ulkoistaa ja laittaa kansantalouteen liikettä. Mutta, mutta... Pähkäilijä löysi aika monta hyvää syytä, miksi lomalla pitää tehdä remppaa, mutta myös monta syytä, miksi ei.

Aika moni suomalainen mies haluaa tehdä omilla käsillään jotain konkreettista, koska se on miehen merkki. Hartiapankkitalo on ihan eri juttu kuin kovalla rahalla ostettu valmis talo. Se on itse tehty, ja siitä voi syystä olla ylpeä puutteineenkin. Ja monelle remppamiehelle omin käsin tekeminen on yhä intohimo. Paras tapa ihan oikeasti unohtaa työasiat tai laittaa aivot toiselle aaltopituudelle, eikä suinkaan narikkaan.

Rempat ovat haastavia projekteja, mutta jotenkin erilaisia kuin työelämässä ja siksi "rentouttavia". Ehkä siksi, että tekee sitä itselle, eikä työnantajalle. Tai siksi, että niissä joutuu miettimään asioita paljon laajemmin tai kokonaisvaltaisemmin kuin työelämässä, jossa tehdään rutiinihommia. Vaikeassa rempassa aivoja ikään kuin tuuletetaan ja treenataan. Tiedä häntä. Mutta se on selvää, että kun homma on valmis, niin siitä tulee hyvä olo.

Timpurointi on myös hyvä harrastus siinä missä kitaransoitto, maratonin juoksu tai pitsinnypläys. Muistan tarinan kaverista, jonka intohimona oli oman kesämökin rakentaminen kaikkine lisukkeineen. Kun se tuli valmiiksi, hemmo oli ihan ongelmissa, kun ei ollutkaan mitään tekemistä. No, sitten oli pakko ostaa uusi tontti ja aloittaa alusta. Jotta kesällä olisi jotain mielekästä tekemistä. Vaimon intohimo kait oli herran muonittaminen tai sitten ei.

Vaihdetaan hieman näkökulmaa samaan teemaan. Parin viimevuoden aikana olen kysellyt tarjouksia yhteen jos toiseenkin remppaan. Ja markkinatilanteesta johtuen niitä ei juurikaan ole tullut tai hinta on ollut ihan posketon. Urakoitsijat ovat painaneet hullun lailla montaa urakkaa rinnan, eikä vanhahkon talon katto- tai viemäriremppa ole kelvannut kenellekään. Kuinka ollakaan, tänä kesänä sähkömies tuli parin päivän varoitusajalla ja teki parin vuoden rästit päivässä sopuhintaan. Eli nousukauden aikana on ollut pakko tehdä itse.

Ja se kuuluisa kotitalousvähennys. Tutkimusten mukaan vähennykset siirtyvät sujuvasti urakoitsijoiden katteisiin. Eli se siitä... Urakoitsijat saavat vapaasti ottaa kantaa.

Sivu toi esille mielenkiintoisen havainnon, minkä itsekin voin vahvistaa. Kun itse tekee remppaa, niin silloin voi itse asettaa laatukriteerit, tehdä ajan kanssa hyvää laatua ja vastata siitä. Sertifioidun urakoitsijan vauhdilla tekemän homman laatu voi sertifioidun tarkastajan myyntiä varten tekemissä mittauksissa olla pelkkä kupla, joka maksaa maltaita omistajalle. Jos on itse tehnyt, niin tietää missä mennään. Kunhan osaa perusasiat ja dokumentoi hyvin kaikki tekemisensä.

Mutta remonttireiskan on syytä varata lomalla myös aikaa perheelle, koska tuskin perheen nuori polvi on kovin innostunut osallistumaan perheenpään kylppäriremonttiin. Kokomemuksesta voin sanoa, että nuoret innostuvat oman huoneensa rempontoinnista tai maalaamisesta, kun heidät ottaa mukaan myös päätöksentekoon. Viime kesän kokokohta oli se, kun sain lukioikäinen hemmon kavereineen remppaamaan oma kämppänsä. Kun laatukriteereistä oli vihdoin päästy yhteisymmärrýkseen, "ylimääräinen" työnjohtaja ajettiin pois työmaalta. Työn laatu kestää minka tahansa vertailun.

Summa sumarum. Remppa on hyvä renki, mutta huono isäntä. Remponttireiskan kannattaa jossain vaiheessa heittää haalarit nurkkaan ja lähteä perheen kanssa ihan oikealle lomalle.

Lisää kommenttisi

Nimimerkki:
Aihe:
Kommentti:
 
Suorita alla oleva tehtävä hyökkäysviestien estämiseksi!

Lisätietoja