| Pomo ja Adolf aikakoneessa |
 |
 |
 |
| Kirjoittanut Pähkäilijä |
| 21.05.2009 00:00 |
|
Pomo oli kerran kuullut serkkunsa kaimalta, että historia toistaa itseään. Ja hänhän haluaa jäädä kunnan, tai mieluummin Suomen tai jopa EU:n historiaan, joten hän meni toista kertaa elämässään kirjastoon ja perehtyi Suomen historiaan, sattumoisin 1500-luvulta. Tuolloin telaketjun demokratiamalli oli parhaassa kukoistuksessaan, kun sitä testattiin ja kehiteltiin tulevien sukupolvien hyödyksi. Ja ajan henkihän on, että perinteitä on vaalittava. Autentisen kokemuksen aikaansaamiseksi Pomo soitti RUK-kaverilleen Lutille, joka on Pomon avustaja strategisissa asioissa ja voisi varmaan suhteillaan järjestää aikamatkan taaksepäin, opetusmielessä, ja luonnollisesti ÖKY-yhtiöiden piikkiin.Pomo (puhelimessa Lutille): Luti, eiks teillä ollut muinoin se salainen projekti, jolla ihmisiä pystyttiin siirtämään ajassa. Siitä oli lehdissäkin.. Luti: Joo. On meillä se kone, mutta se on aika vaarallinen. Siitä ei aina tiedä minne se vie tai mitä sitten tapahtuu. Tuli liika sellaisia huteja, joista nousi ihan liikaa otsikoita. Ja sen kun piti olla salainen. Pomo: Nyt on kuule sen verran kova kriisi päällä, että kaikki apu on tarpeen. Riskeistä viis. Kuinka monta ihmistä se voi siirtää. Luti: Maks kuusi ihmistä voi päästä reissuun. Painorajoitusta ei ole. Ei turvavöitä tai kypärää. Pomo: Se on hyvä. Saaksä sen vempaimen tänne Samperiin torstaiksi. Meillä on silloin sääntömääräinen kokous. Voitaisiin tehdä opintomatka. Luti: Torstai tekee tiukkaa, kun se on valtakunnan hallituksen päätöksellä upotettu tuonne Loviisan ydinvoimalan jätteenkäsittelytunneliin kolmen metrin betonikerroksen alle. Pomo: Miks noin hyvä laite on sinne piilotettu Luti: No kun Vanhanen kävi reissussa vuodessa 2010, niin sillä oli jo 14 naisjuttua oikeudessa. Ja Katainen halvaantui ajatuksissaan nähdessään itsensä vuonna 2024. Urpilainenkaan ei käsittänyt omaa naisellista olemustaan 2015, ja Pekkarisen tupee oli muuttunut ruskeaksi vuodessa - joku tekovika, sanoivat tehtaalta. Pomo: No mutta näillä perusteillahan se näyttää toimivan. Ei muuta kuin piikkaamaan sitä betonia, että saadaan pelit soimaan. Neljä päivää myöhemmin Samperissa ... Pomo: Onks kaikki paikalla? Aatos, Adolf, Peura, Hirvelä ja Luti. Joo. Kaikki näyttää olevan täällä. Mitäs me nyt tehdään Luti. Vempelehän on paikalla ja näyttää, tuota... aika dynaamiselta. Aatos: Mutta tuo vekotinhan näyttää ihan vessanpytyltä. Miksi me oikein ollaan täällä. Mistä tässä salahommassa oikein on kysymys. Taas kerran meitä kuljetaan autolla, jossa on mustat lasit. Ja taas päädytään johonkin Huitsin Nevadaan, jossa tuulee ja on kylmä. Luti: Jos teille ei ole kerrottu, niin sitten en kerro minäkään. Ja mitä tulee tähän malliin, niin näillä Pelle-Pelottomilla on joskus aika kieroutunut huumorintaju. Ei muuta kuin vedätte vessan, niin pääsette matkaan. Maksimaalista tehokkuutta. Hirvelä: Mutta mun junnujen harkat on illalla. Koska me päästään takaisin ? Luti: Sehän riippuu teistä. Mutta toistaiseksi kaikki on tullu takaisin; valitettavasti. Ehkä teidän kannattaa ottaa mukaan käyttöohjeet. Luette sitten, kun tulee ongelmia... kun hirmulisko avaan kitaansa. Pomo kyllästyy jahkailuun, ja sananmukaisesti vetää vessan. Ja samassa outo voima imaisee koko ryhmän voimalla johonkin outoon avaruuteen; vessanpytyn kautta; kuinkas muuten. Aatoksen kohdalla tosin nousee hetkellisesti savua... Herrat heräävät kauniiseen ja kuumaan kesäpäivään, kun julmetun kokoinen kukko kiekaisee paskatuntion päällä. Pomo: Mikä h...etti täällä haisee. Ja missä me ollaan, täh. Luti: En mä tiedä. En mä kerenny säätää mitään, kun sä menit sitä vetäseen siitä huuhtelunapista. Mun piti muuten jäädä varmistaa meidän paluu, mut sitä kai on myöhäistä murehtia nyt. Peura: Tää lemu tulee kyllä meistä. Nää vaatteet on ihan paskaset, ja tuossa seinälläkin juoksee torakoita. Pomo: Laittakaa se vempain jonnekin piiloon. Joku on tulossa. Samassa oven takaa kuuluu nippu kirosanoja möräkällä äänellä. Isäntä: Taasko te samperin rengit siellä vielä makaatte, kun pitäis olla jo töissä. Tänään jää aamukaffet juomatta, kun kerran noin pitkään nukutte. Pomo, Aatos ja Luti lantalan tyhjennykseen Liinukalla. Peura, Hirvelä ja Adolf ropsimettään Mustalla. Muistakaa terottaa saha ennen lähtöänne. Pomo: Kykykyllä, isäntä. Aatos: Mä en kyllä mihinkään paskanajoon lähde. Mä en oo mikään renki. Luti: Me ollaan nyt jossain 1500-luvulla renkeinä. Kyllä nyt on paras vaan totella, niin saadaan vielä myöhemmin mahdollisuus paeta aikakoneella. Mä sain sen piiloon tuonne nokkospuskaan. Hevosten valjastaminen vie hiukan normiaikaa pidempään, kun herroilla ei siitä liiemmin kokemusta ole siunaantunut. Onneksi talon piika Aino auttoi herrat pälkähästä ja näytti selvästikin iskeneen silmänsä Pomon uljaaseen olemukseen. Puolisten ja pitkän päivän päätteeksi päivän urakka oli tullut valmiiksi. Miehet peseytyivät järvessä ja saivat syödäkseen, kun isäntä tuli juttusille. Isäntä: Teillä meni pitkään tänään. Mikä siinä oikein kiikasti. Normaalisti tuollainen homma olisi hoitunut puolessa ajassa. Peura: No kun se Musta ei oikein ollut yhteistyökykyinen tänään ja ... Isäntä: Joo. Sen mä huomasin. Ei silläkään olis helppo päivä ollut väärinpäin aisojen välissä. No onneks Aino auttoi sitä. Ja pidä sää Pomo näppis erossa Ainosta, se on aivan liian hyvä tyttö sulle ja ansaittee paremman miehen ittelleen. Pomo: Joo. Kyllä isäntä. Isäntä: Pari kuukautta on mennyt, ja hopeataalerin mieheen ootte ansainnu. Ylöspidosta ja törttöilystänne vähennän puolet eli kolme taaleria yhteensä koko porukalle. Hirvelä: Pomo, onks kolme taaleria paljon vai vähän. Mitä se on euroissa. Isäntä: Kyllä sillä pannun pontikkaa keittää ja jää vielä kyytiin kirkollekin, jos pojan otatte mukaan. Hevosen vuokrasta perin taalerin. Luti (silmää iskien muille): Mä meen ainakin nukkumaan. Aatos ja muut: Joo. Nukkumaan mennään. Isäntä lähtee mumisten menemään ".. outoa porukkaa, kun ei juhlatkaan kiinnosta ... onkohan ne sairaita ... Luti: Nyt jätkät pytty esiin sieltä nokkosten keskeltä. Täältä on päästävä ja äkkiä. Täällähän joutuu tekemään työtä. Pomo: Joo, toi on totta. Mutta hyvä veto tuo ylöspidosta velottaminen. Mehän voitas myös kunnassa tehdä niin. Adolf: Nej det är det vi bestämmer. Vi samlas lokala skatter. Aatos: Pomo tarkoittaa sellaisia palvelumaksuja, kun veroja tulee liian vähän nyt laman aikana. Kun käy kunnantalolla, niin peritään perusmaksu ja ympäristöpäällikkö veloittaa erikseen. Vessakin voisi olla maksullinen. Pitää olla luova. Pomo: Just niin. Investoidaan kunnalliseen pesulaan ja ravintolaan, niin saadaan uusia tuloja. Voitais pestä ÖKY-yhtiön poikien haalirit päivittäin, niin näyttäisivät paremmalta siinä kuntakeskuksen rakennustyömaalla. Hirvelä: Ei taida olla tuo yrittäminen kunnan hommia. Sanovat että palveluita kyllä pitäis tuottaa kuntalaisille. Olishan ne tietynlaisia palveluita nuo pesulat ja ravintolat. Eihän missään sanota, ettei palveluista voi periä maksua. Peura: Täs ois tää pytty nyt. Joko mennään. Pomo: Säädä se Luti nyt niin, että päästään jonnekin parempiin hommiin. Luti ruuvaa vielä pytyn takana olevia nappuloita, kun Pomon kärsivällisyys pettää taas kerran kun isännän ääni kuuluu liian läheltä. Kuten jo kerran ennekin, hän huuhtelee IDOn noin vain... Aurinko paistaa verhon välistä Pomon silmiin, kun hän varovasti raottaa niitä. Ulkoa kuuluu linnun laulua, ja ikkunan rakosista käy lempeä kesätuuli huoneeseen. Hän toteaa taas olevansa ihan oikeassa sängyssä. Samassa hän tuntee kouran nivusissaan ja kauhusta jäykkänä hän pomppaa ylös sängystä. Hädin tuskin uskaltaa katsoa taakseen. Sängyssä makaa nainen puolipukeissa. "Pomon rouvalla" on perä kuin seitsemän leivän uuni ja olisi selvästikin halunnut aamujumppaa Pomon kanssa. Pomon noustua hän kuitenkin tyytyy tapansa mukaan karjaisemaan. Emäntä: Luti, Aatos, Adolf, Hirvelä ja Peura! Pojat ylös sieltä sängystä ja töihin. Vouti tulee tänään. Ruokaa ei ole, kun Mansikki on henkitoreissaan, ja aitan vuotava katto homeennutti viljan. Olisitte korjanneet sen katon ajoissa, ettekä vaan keitelleet sitä pontikkaa. Ei teillä miehillä ole mitään selkärankaa. Pomo: Vouti. Tuleeko se jo tänään taas. Emäntä: Se kävi viimeksi tasan vuosi sitten. Eikä sulla ollu sillonkaan maksaa veroja. Halla on pannu viljan neljä vuotta peräkkäin, eikä nuo laiskat penskat oo saaneet kerättyä marjojakaan. Niin ovat kuin sinä. Aina vaan puhua päläpätät, mutta mittään tosihommaa et saa hoidettua. Pomo: Elähän nyt akka ryhy hillumaan. Pojat, nyt mennään mettätöihin. Syyään matkalla kaarnaa pahimpaan näläkään. Pomo ei ehdi edes pihalle poikien kanssa, kun ovella seisoo vouti vastassa. Pihalla seisoo kiiltävä ori tervattujen rattaiden edessä ja rasvatut silat auringossa kiiltäen. Vouti: Sanohan Pomo pojille, että riisuvat hevosen ja antavat sille apetta. Ajeheltiin koko yö, kun on viileempää sillon. Tästä tulee Pomo pitkä päivä. Meillä on hieman puhuttavaa.. Pomo: Hoida sinä Luti herran hevonen, kun tiedät kumpi on etu ja kumpi takapää. Apetta ei oo, mutta anna syödä kenttää siitä navetan edestä. Tuuhan arvon vouti peremmälle. Vouti: Se on kuule Pomo niin, että sulla on kolmen vuoden verovelat rästissä. Tiiäthän sinä mitä se tarkottaa. Minä oon jo antanut sulle pari vuotta vapaata puheittesi perusteella, vaan mittään ei oo tapahtunu. Kyllä tämä tila otetaan nyt kruunun haltuun. Pomo: Mutta kun halla on pannu ... Vouti: En tiiä, mitä se halla on pannu, mutta ainoa sato on tullu noista sun kamarikynnöistäs. Viis poikaa on siinny ja samanlaisia ovat kun sinä. Pelekkiä huulen heiluttajia ja perässähiihtäjiä. Luti on ainoa, joka työn päälle ymmärtää. Pomo: Mutta kun ... Vouti: Saat sinä tähän jäädä, mutta kruunu omistaa nyt paikan. Mettää kaajat vaan mun luvalla ja peltoa kasketat jos käsketään. Torpan lupaat laittaa kuntoon ensi kesään mennessä. Voithan sinä lähteä myös tuonne karton torpalle lampuotiksi. Siellä voisit tehä mitä parahin ossaat, keittää sitä pontikkaa mulle ja minun juhliin. Pomo: Sehän on hyvä juttu. Saakos viljan voutilta, ettei tarttis viljellä. Nyt on kyllä käytävä huusissa välissä. Pojat! Onkos se huusin riuku jo vaihdettu. Se, jossa on se nappi, joka hoitaa tyhjennyksen. Luti ymmärtää yskän ja komentaa kaikki navetan taakse pytty mukana. Nyt on kiire. On taas aika ottaa RITOLAT huusin kautta. Pomo huohottaen: Ja nyt Luti s..tana säädät sen pytyn niin, että päästään kruununvoudin kartanoon oikeaksi voudiksi. Tuo oli just sellanen mulle sopiva homma. Sillä on homma hanskassa, se osaa vaatia, eikä kuuntele selityksiä. Luti: Jos et nyt kisko sitä nuppia liian aikaisin, niin kyllä tämä hoituu. No niin. Nyt anna palaa. Taas tuttu outo voima tempaisee herrat matkaan. Tällä kertaa laite tekee tepposet Lutin täsmällisistä säädöistä huolimatta ja matkaajamme päätyvät todella merkilliseen tilanteeseen. Pomo istuu puku päällä keskellä synkkää kuusikkoa. Samassa ringissä nuotion ympärillä ovat luti Marsalkan vetimissä, Aadol Ruotsin kuninkaan pukeissa ja Peura Isä Mitron asussa. Hirvelä katselee puun takaa sarvet kolisten vasten vankkaa männynrunkoa. Aatosta ei näy missään, mutta kun Hirvelä tökkäsee sarvellaan paikan suurinta mäntyä, niin latvasta kuuluu nippu lasten sanavarastoon kuulumattomia voimasanoja. Paikalla on siis koko joukko kuninkaallisia. Aitoja ja vähemmän aitoja. Tästä taitaa tulla aikamoinen voimainkoitos. Pomo: Kruunun nimittämänä voutina määrään tämän paikan kruunun haltuun, ja tuossa nuotion vieressä olevan pontikkapannun valmiine tuotteineen takavarikoitavaksi. Ja tavaran pullotettavaksi. Adolf: Eftersom jag är kronan, så jag tackar Pomoa bra arbete, liksom betydande skatte fångsten. Peura: Minun herrani on teidän kaikkien hallitsija ja kuningas, joten taksvärkki kuuluu minulle ja herralleni. Pomo: Mitä p...kelettä. Minähän oon vouti ja tän jutun kingi. Luti: Todellisuudessa minä voitin taisteluni juuri tällä paikalla ja siksi olen tämän paikan hallitsija. Hirvelä: Minä olin täällä ennen teitä kaikkia, siis minun sukuni oli. Pomoa ja Adolfia en näillä mailla ole ikinä ennen nähnytkään. Silloin kun sinä Luti täällä tappelit, niin isäni ja äitini sekä sisareni kuoli. Sinusta Peura ja sinun herrastasi ei juurikaan ollut silloin apua. Joten antakaa sen pannun ja pullojen olla - kyllä niille vielä säällinen ottaja ilmaantuu. Aatos jostain honkain huminasta: Jo paljon ennen kuin te torvelot tänne tulitte paikan tärvelemään, niin minä ja me muut olimme tänne juurtuneet. Te ette tähän mennessä vielä ole saaneet paikkaa tärveltyä, mutta jos tuota menoa jatkatte niin väistämättä niin käy. Siksi tämä paikka olen minä ja kaikki mikä täällä on kuuluu minulle. Ilman Pomon hätiköityä tumpelointiakin paikan yli käy tuttu outo voima ja tuulahduksen mentyä kaikki matkamiehet istuvat omassa tutussa persoonassaan nuotion paikalla olevaa vessanpyttyä katsellen. Hiljaisuuden vallitessa Adolf nostaa pontikkapullon huulilleen ja siemaisee kunnon siivun. Irvistyksen jälkeen hän tokaisee. Adolf ojentaen pullon Pomolle: Hem till en källa innan minnet är borta. Pomo: Kyllä jämpti on niin. Peura - sinä ajat! Lisää kommenttisi |
06:30
