Osu ja uppos

Pomon motivaatiosta

Pähkäilijä oli loppukesästä poikansa kanssa Bruce Springteenin konsertissa, ja pomollahan on tunnetusti maailmanluokan bändi, tämä maanmainio E-Street Band. Mukana oli myös juniorin muusikkokaveri, joka ei jostain ihmeen syystä tuntenut pomon musiikkia. Me kaikki kiinnitimme huomiota samaan ilmiöön, eli että bändin motivaatio vaihteli koko ajan. Välillä vedettiin sata lasissa ja sitten taas humppabändin otteella suurimpia hittejä. Tavalliselle kuulijalle kaikki kuulosti hienolta, kysehän oli maailmanluokan showsta. Mutta sitten tuli se hetki, jolloin pomo kyseli, että mitä meidän vielä pitää soittaa... ja Little Steven osoitti katsomoon ja huusi villisti, että ROSIE. Ja sitten jyrähti käyntiin uskomattoman vaikea ja moniulotteinen Rosalita. Ja kaikesta näki ja koki, että maailmanluokan bändi veti TÄYSILLÄ. Voi olla, että kyseessä oli heille jotain ihan erityisestä. Kenties kyseisen kokoonpanon eka biisi ajalta, jolloin Suomessa ei tiedetty tästä hemmosta juuri mitään. Maagista, sanoo sen nähnyt pähkäilijä. Eikä sano mitään seuraavasta biisistä, paitsi jos joku haluaa sen tietää.. se oli pelkkää hittihumppaa.

Lisää kommenttisi

Nimimerkki:
Aihe:
Kommentti:
 
Suorita alla oleva tehtävä hyökkäysviestien estämiseksi!

Lisätietoja