Pomo ja Adolf

Pomo ja Adolf seikkailevat Pisan maisemissa

Tietoja

Kategoria: Pomo ja Adolf

Julkaistu keskiviikko, 18 helmikuu 2009 00:00

Kirjoittanut Pähkäilijä

Osumia: 658

Kansainvälinen perusopetuksen laatua mittaava Pisa-tutkimus on ylistänyt Suomen koulujärjestelmän tasoa ja tuloksia. Se on poikinut melkoisen määrän asiantuntijavierailuita Suomeen, ja tällä kertaa vierailun kohteena on Pomon ja Aadolfin kunta ja yksi sen hienoista uusista kouluista.

Ryhmässä on mukana virkamiehiä ja rehtoreita Espanjasta, Ranskasta ja Italiasta, ja heidän mukanaan pari opasta Opetusministeriöstä. Pomo on tietysti hyvin otettu, kun joku niinkin kaukana on huomannut hänen hienot koulunsa, mutta myös tapansa mukaan näreissään.

Mukaan hän on ottanut vakiojenginsä lisäksi varmuuden vuoksi monitaitoisen veljenpoikansa Laten. Aadolf on flunssassa, ja tämähän on suomenkielinen koulu. Koulutoimen puolesta mukana on johtaja Liisa ja rehtori Hilkka. Ja vierailijoita odotetaan innolla koulun pihalla räntäsateessa.

Pomo: Hitot näitä vierailuja. Meillä olisi ollut muutakin tekemistä, kun ne lautakuntien nimilistat pitäisi saada kirjoitettua uusiksi. Minkä ihmeen takia porukat Pisasta haluavat tulla tänne keskellä pimeintä talvea.

Peura: Se Pisa on hieno paikka, mutta ei ne osaa rakentaa.. se yksi tornikin on ollut kaatumassa satoja vuosia.

Koulutoimijohtaja Liisa: Hyvät herrat. Vieraamme tulevat Italiasta, Espanjasta ja Ranskasta EU:n perusopetuksen kehittämiskomitean kautta. Kansainvälisissä perusopetuksen laatua mittaavissa Pisa-tutkimuksissa on huomattu, että Suomen koulujärjestelmän taso ja erityisesti tulokset ovat hyvin korkeita. Ja sitä ihmetellään kautta maailman, ja halutaan ottaa oppia. Mekin suoraan sanoen ihmettelemme, ainakin meidän kunnassamme.

Pomo: Vai, että oikein EU:n kehittämiskomediaa, hah. Mutta, että ne haluaa ihan oikeasti nähdä mun tekemiä kouluja. Että niitä on kehuttu joka puolella maailmaa.

Aatos: Kuvittele. Me saadaan tästä hienoja otsikoita. "Brysselissä halutaan ottaa oppia Kirkkonummen kouluista". "EU:n virallinen delegaatio valtiovierailulla". Pomo, sun olis pitänyt ottaa emäntä mukaan.

Liisalla ja Hilkalla olisi ollut hieman sanottavaa, mutta vierailijoiden bussi kurvasi nelipyöräluisussa koulun pihalle ja heitti kunnon loskat eturivissä seisovan Pomon housuille. Aatos nappaa tietysti kuvan, mutta Pomon ilme kertoo, että se olisi syytä tuhota.

Bussista purkautuu kymmenkunta tyylikästä nauravaa naishenkilöä, jotka katselevat haukan katsein koulun ulkoasua. Seurueen suomalaiset jäsenet ymmärtävät ohjata vieraat isäntien juttusille ja hoitaa pikaiset esittelyt. Pomo huomaa suuren tilaisuutensa tulleen.

Pomo: Wellcome, weellcome to my munispality. It's name is KIIRKKONUUMMI and it's big place. We have formula One drivers and NHL hockey players down in bungalows netx to the sea - that direction. Of coorse you cannot see them here, you see.  We have many big skools. We also have Pisa-skools with excelent students. And skools are also excelent. My skools.

Peura: He is Big Boss in tis munispali, you know.

Late (kuiskaten): Ooks sä ihan varma, että noi kaikki ymmärtää tota sun englantia. Noissa maissa puhutaan yleensä hieman muita kieliä.

Pomo: No, tee sitten jotain. Käännä vaikka.

Late (kuiskaten): Mä en oo yhtään varma, ymmärsinkö mä, mitä sä haluut sanoa. Sitä paitsi, mä en osaa puhua noita kieliä.. mut ymmärrän kyllä jotenkuten.

Pomo: Meidän pitää sanoa vain, että meillä on monta hienoa koulua, ja se on mun ansiota. Ja sen takia me ollaan niin hyviä siinä Pisassa. Ja sitten näyttää kaikki paikat; jumppasali, luokat, ruokala..

Koulujohtaja Liisa huomaa tilanteen toivottomuuden ja ottaa sujuvasti ohjat.

Liisa: Hilkka, hoida sinä ranskalaiset. Minä vien näitä muita. Vai onkos ministeriön puolella joku italiantaitoinen. Ai on... sitten sinä voit kääntää, jos tarpeen. Bienvenidos, bienvenuti todas; signoras y senoras. Mi nombre es Liisa y ella se llama Hilkka...

Ja niin homma lähtee sujuvasti käyntiin. Vieraat rientävät kahdessa ryhmässä koulun sisätiloihin, ja keskustelu on kiivaasta. Kielitaidotonkin tajuaa, että vieraat ovat tosissaan. Kysymyksiä sinkoilee, ja Liisa ja Hilkka vastailevat kärsivällisesti. Ja vieraiden kädet käyvät, kun mukaan otetaan hieman tehosteita. Pomon porukka lähtee seuraamaan epätoivoisesti ohjelman kehittymistä.

Pomo: Samperin naiset. Jättävät mun sivuun noin vain. Mähän johdan tätä kuntaa. Kyllä mä haluan tietää, mitä ne puhuu noille vieraille. Aatos ja Peura, te seuraatte tota toista ryhmää. Peurahan on käynyt Kanarialla.. kyllä te siitä selviätte. Ja Late lähtee mun mukaan. Kerrot mulle, mitä ne puhuu.

Aatos: Onks teillä siellä Samperissa, jokku marttaporukka, jonka juttuja pitäis väistellä?

Pomo: No ei mitkään Samperin vaan pirskatin naiset. Koitas nyt skarpata, ettei tästä tuu mitään katastrofia.

Hieman myöhemmin kokoushuoneessa..

Late: Sikäli kun minä ymmärrän, ne puhuvat opetusohjelmista ja oppimistavoitteista. Ja opetustyön ongelmista ja resurssien puutteesta.

Pomo: Miten ne voi puhua resurssien puutteesta. Ensin me rakennetaan niille hienot koulut, ja sitten ne valittaa resurssien puutetta. Ja miten ihmeessä ne voi puhua opetussuunnitelmista melkein tunnin. Eiks ne naiset voi puhua lyhyesti ja keskittyä olennaiseen. Tämän koulunhan kävelee läpi puolessa tunnissa. Mulla olis muutakin tekemistä.

Late: Ehkä sunkin pitäis kuunnella ja ymmärtää. Resursseilla ne tarkoittaa opettajia, tukipalveluita, koulutusmateriaaleja, suunnitelun/johtamisen resursseja.. Tämä on kyllä aika kokonaisvaltaista. Tuo tosi siisti leidi kysyi juuri niiden oikeasta allokoinnista ja sen seurannasta. Ja siitä, miten koulun johtoryhmä toimii.

Pomo: Miksi ne sellaista haluaa tietää. Ja mikä ihmeen allokointi. Miksi tästä kouluhommasta pitää tehdä niin monimutkaista. Johtoryhmä on ihan turha ja tekee kaikesta tehotonta. Suoraa toimintaa vaan.

Keskustelu jatkuu ja jatkuu intensiivisenä. Taululle piirrellään kaavioita, mutta kun ne ovat väärällä kielellä, niin Pomo vähitellen hermostuu. Homma ei ole hänellä hanskassa. Onneksi seurue siirtyy seuraavan kohteen suuntaan... ja lupaavasti kohti avaraa ja kiiltävää jumppasalia. Pomo rientää juosten sinne ottaakseen vieraat vastaan, mutta perillä odottaa järkytys. Onneksi koulun vahtimestari on sopivasti paikalla.

Pomo: Kuka samperi on pilannut mun hienon jumppasalin. Missä on kaikki salibändi -kamat. Ja se uusi kiipeilyseinä. Ja mitä ihmeen kamaa sali on täynnä. Mitä nämä nuoret täällä tekevät. MINÄ HALUAN TIETÄÄ.

Vaksi: Ensinnäkin arvon herra voisi olla hiljaa kahdesta syystä. Matikan tunti on juuri menossa, ja kirjastossa ollaan yleensä muutenkin hiljaa. Ja sitten niihin kysymyksiin. Tilojen uudelleensuunnittelun yhteydessä tänne oli pakko perustaa tilat kolmelle luokalle. Ja myös kirjasto oli pakko siirtää tänne. Ja jos juhlatilaa tarvitaan, niin sitten viedään kamat tilapäisvarastoon telttaan koulun pihalle.

Pomo: Mutta entäs mun jumppasali. Missäs se sitten on ? Urheilu on tärkeää. Muuten nuoret voi huonosti.

Vaksi: No, sitä on vähän niin kuin ulkoistettu. Osa liikuntatunneista pidetään siellä Areenalla, osa teollisuusalueen hallissa ja osa sitten vain ulkona. Onhan se vähän ankeaa näin talvella. Mutta saavatpahan raikasta ilmaa.

Pomo: Mutta tehän olette pilanneet mun hienon koulun. Tämähän rakennettiin vasta pari vuotta sitten. Tämähän on iso koulu.

Vaksi: Jos mä saan sanoa oman mielipiteeni, niin onhan tämä iso koulu, mutta kun noita penskoja on aika lailla liikaa. Eihän ne tänne mahdu. Joku ei taida osata laskea oikein.

Pomo: Mutta joka tapauksessa joku on tuhonnut mun jumppasalin. Mutta nyt mennään. Late, missä se meidän naislauma oikein kuhnailee.

Pomo ja Late lähtevät etsimään omaa ryhmäänsä, koska heidän pitää ehdottomasti tietää, mistä siellä puhutaan. Vastaan tulee kuitenkin pahasti kohdeltu parivaljakko Aatos ja Peura. Aatoksen nenästä valuu verta, ja Peura nilkuttaa pahasti. Herran jakauskin on hieman vinossa, poskellaan. Molemmat kiroilevat ankarasti ja kaipaavat lääkäriin.

Pomo: Samperin sentään teidän kanssa. Missä se teidän ryhmä oikein on. Miksette te tottele mun käskyjä.

Aatos: Ne on katsomassa naapurikoulun ruokalaa. Ja kyllähän me mentiin niiden perässä...

Pomo: Mutta täällähän on oma ruokala. Miksi ne sinne toiselle koululle menee.

Aatos: Täällä OLI oma ruokala, mutta nyt siellä on käsityöluokat ja liikuntatiloja. Nyt nämä nuoret käyvät naapurikoululla syömässä. Hirvee paikka..

Peura: Joo. Just kun me mentiin sisään, niin vastaan tuli kuutos/seiska-luokat ja jyräs meidät siinä ovella. Eihän me voitu tietää.

Pomo: TÄH ??

Peura: No, kun niillä on vähän aikaa ja ne on sisävaatteissa, niin totta ihmeessä ne vetää sata lasissa tällä kelillä. Täällä on ihan omat liikennesäännöt.

Aatos: Joo ja sitten me käytiin siellä ruokasalissa. Sä et voi kuvitella. Siellä oli hirveä meteli. Valtuusto on kuule ihan helppo paikka, vaikka joskus onkin melkoista sirkusta.

Peura: Ja kuvittele, että ne ranskalaisleidit oli innoissaan. Oli kuulemma niin kotoista. Kuulemma kuin Pariisissa tai Marseessa. Hilkka käänsi meille. Mä en kyllä haluu mennä koskaan Ranskaan. Se on varmaa.

Pomo: Mutta täällähän on koulun oma terveydenhoitaja, joka ottaa vastaan... Se voi hoitaa noi kamujen kolhut.

Late: Jos olen oikein ymmärtänyt, koulun omaa terveydenhoitajaa ei ole olemassa, joten Peuran on parasta soittaa Mehiläiseen. Tai hätänumeroon.

Aatos: HEI, äkkiä sivuun.... nyt ne tulee takaisin. NYT MENNÄÄN.

Arvon herrat heittäytyvät viime hetkellä sivuun, kun nuoret ryntäävät pitkin käytävää. Hetkeä myöhemmin herrat uskaltautuvat käytävälle ja jatkavat eteenpäin. Varmuuden vuoksi eri suuntaan kuin nuoret. Nyt myös Pomon kraka on hieman vinossa.

Pomo: Tää on todella vaarallinen paikka. Aatos, varmista sä koko ajan selusta, niin ne ei pääse enää yllättämään. Peura voi mennä eteen tiedustelemaan. Kuule Late, voiks sä selittää mistä tässä on kysymys.

Late: On se kumma, että sä et ymmärrä tätä kouluhommaa. Tämä koulu on liian pieni tai kouluja ylipäätänsä on liian vähän. Ja sitten ne joutuu rationalisoimaan tai improvisoimaan, että sillä sun antamalla budjetilla saadaan hoidettua tämä homma kotiin, siis suomeksi hoidettua näiden nuorten perusopetus.

Pomo: Ooppas nyt hieman varovaisempi. Kyllä mä nämä hommat ymmärrän paremmin.

Late: No kun kerran ymmärrät, niin kerrohan minulle kuinka toteutetaan oppilaiden yksilöllinen ohjaus luokassa, jossa on yli 25 lasta erilaisine oppimiskykyineen. Oletko koskaan yrittänyt.

Pomo: No tämähän on vanha juttu, onhan tämä ratkaistu jo ajat sitten. Jos joku ei heti ymmärrä, kun opettaja selvästi sanoo, niin koulussa järjestetään heille jälki-istuntoa vai mitä se nykyään olikaan.

Aatos: Etkös sinäkin aikanaan...

Pomo (närkästyneenä): Älä kuule ala mua tyhmäksi haukumaan! Mun istuessa pulpetissa ei pirun vasemmistolaisopettajat vaan ymmärtänyt ollenkaan mun korkeampaa matematiikkaa. Ja sama ongelma taitaa olla vieläkin kun kitisevät.

Late: Eikä se opettajan viestikään tule aina vastaanottajan ehdoilla. Opettajan ammatti on vaativa, ei riitä että pelkästään osaa opetettavan asian. Myös pedagogiikka tulee olla hallussa. Ammattitaitoista porukkaa kun ei kasva ihan joka oksalla. Ja menevät parempiin kuntiin.

Pomo: No kysy multa vaan, jos on tarve pätevälle henkilökunnalle. Kyllä mun verkostosta löytyy aina joku pedantti kokki, vai mitä ihmettä se höpinä oikein oli. Ymmärtääpä vielä kaupan päälle totella minuakin.

Late: Nii-in. Sehän taisitkin olla sinä, joka suosittelit sitä edellistä pitkäaikaisen opetuskokemuksen ja mateemaattisesti lahjakasta fysiikan ja kemian erityisasiantuntijaa lukioon sijaiseksi.

Pomo: No siinäs näet, ei ole ongelmaa, jota en saisi korjattua! Ainakaan tässä mun kunnassa, heh!

Late: Ei tainnut sitten viesti kulkea sinulle asti. Koulutoimelle tuli ikävällä tavalla selväksi, että tämä sinun työuupumuksestaan mainiosti toipunut "hyvä-veli" sattui olemaan henkilö, joka oli työkseen kouluttanut pioneereja erikoistehtäviin. Erikoisosaamisena hänellä oli oman yhteiskunnan infrastruktuurin tuhoaminen vetäytymistilanteessa. Näin hän siis osasi opettaa, kuinka lasketaan sopiva räjähdyspanos siltoja tuhotessa ja kuinka tarvittava räjähde valmistetaan vaikka maatilan perustarvikkeista. Sinullekin nyt tiedoksi, että tämä kurssitarjonta sattuu olemaan hiukan ristiriidassa sen kanssa, jota uudelle sukupolvelle on ministeriössä ajateltu nuorille opetettavan. Onneksi eräs oikealla tavalla aktiivinen oppilas tuli kertomaan minulle opetuksen sisällöstä ja sain vihellettyä pelin... ja työsuhteen poikki. Se kun olisi ollut varsin noloa, että olisi kemianluokasta, tai siis aiemmasta vihkovarastosta, ikkunat lentäneet pihalle kesken tämän vierailun.

Pomo: Se ketä vanhoja kaivelee, sitä tikulla silmään. Minun kunnassa katse on suunnattu jatkuvasti eteenpäin. Mutta nyt kyllä mennään katsomaan, ettei ne naiset te mitään tyhmää.

Pomon tiimi seilaa pitkin koulua koko ajan taustansa varmistaen ja herättää tiettyä hilpeyttä nuorisossa. Joku älypää finninaama saa päähänsä huutaa "BÖÖ - OOTKO FIKSUMPI KUIN KOULULAINEN?", josta erityisesti Peura ja Aatos meinaavat saada hermoromahduksen. Vihdoin tiimi päätyy luokkaan, jossa vieraat haastattelevat koulun oppilaita. Ilmapiiri on todella kodikas... paitsi Pomon mielestä.

Pomo: Miten tämä on mahdollista. Miten Liisa voi antaa lasten puhua meidän koulussa. Ja mitä siansaksaa ne oikein puhuu. MÄ HALUUN TIETÄÄ.

Late: Äijä hei. Herää nyt vihdoin. Ensinnäkin ne puhuu espanjaa. Toi pentu on varmaan adoptiolapsi Kolumbiasta tai jostain sieltä päin. Ja puhuu todella nastasti opetuksesta ja Suomesta.

Pomo: Mitä toi toinen lapsi sanoo. Miks se puhuu niin sekavia.

Late: Päinvastoin. Se puhuu italiaa, kun sen isä on sen pizzapaikan omistaja. Se Don Tano tai jotain. Hitto nää pennut osaa. Sen kaveritkin yrittää puhua vieraille puoliksi italiaa.. siis nämä ihan suomalaiset.

Pomo: Mutta eihän ne tiedä mitään kouluista. Ei mitään.

Late: Mitäs jos me lähdettäis kahville. Kyllä nämä tämän homman hoitaa kotiin.

Monta tuntia kestänyt intensiivinen vierailu on vihdoin ohi. Pomo tiimeineen on tietysti paikalla, kun vieraat ovat tekemässä lähtöä ja vetävät vielä yhteen päivän opetuksia. Seurueen ilmiselvä johtajanainen kiittelee monisanaisesti isäntiä, ja kieliongelmista huolimatta Pomokin tuntee sellaisen mukavan tuntemuksen sydänalassaan. Pitkän vuodatuksen Liisakin pitää monikielisen loppupuheen, jonka jälkeen hän vaihtaa vihdoin suomen kieleen.

Liisa: Vieraat ovat todella innostuneita näkemästään. Meillä oli mielenkiintoisia keskusteluita, ja mekin saimme paljon ideoita ja tukea kollegoiltamme. He eivät kuitenkaan oikein ymmärrä, miten Suomen loistavat Pisa-tulokset voidaan selittää tämän vierailun perusteella.

Pomo: Ai eivät ymmärrä. Kysyykö ne sitä.

Liisa: Nimenomaan sitä.

Liisa: Ihan pienenä yksityiskohtana mainitsen vielä, että olipa onni, ettemme joutuneet hyvin noloon tilanteeseen muutaman vieraan kanssa. Johtuen siis pitkistä jonoista opettajien wc:een. Oli pari hmm... miten sen nyt sanoisi... vahinkotilannetta hyvinkin lähellä tuossa kahvitilaisuuden jälkeen. Ei välttämättä ole paras idea yhdistää Suomen suurimpia kouluja ja pienimpiä opettajien sosiaalitiloja.

Pomo: No mikäs hätä siinä nyt oli.

Liisa: No, ehkä tämä on hiukan liian vaativa aihe keskustella tässä seurassa.

Pomo: We have good students because I have big and excellent skools. You should just have big skools. You know.. Skool is not social place to drink kofii. It's place to teech

Alkoi melkoinen kalabaliikki ja oli ilmiselvää, että vieraat eivät olleet lainkaan samaa mieltä. Liisa ja Hilkka selittelivät Pomon lausuntoa parhaansa mukaan. Vihdoin vieraat suostuivat menemään bussiin, ja tilanne rauhoittui. Ja myös Liisa ja Hilkka poistuivat paikalta jupisten pahaenteisesti... brutos, imbesiles, estupidos.. varmaan jotain pakanakieltä.

Pomo: Late. Mitä hittoa ne oikein sanoivat. Mä en tykännyt niiden tyylistä. Muka sivistysmaista.

Late: Taitaa olla parempi, että jätän kääntämättä. Sä et taida oikein ymmärtää tätä kouluhommaa.

Pomo: Mutta hei äijät. Me ollaan myöhässä aikataulusta. Me ollaan kait samaa mieltä, että tämä koulu on aika vaarallinen paikka, ainakin meille aikuisille.

Peura: Just joo. Ihan samaa mieltä. Mutta tämähän onkin nuoria varten. Kyllä ne täällä pärjää. Onneksi mun ei tarvitse olla täällä töissä.

Pomo: Mutta nyt vauhdilla sinne ÖKY-yhtiön saunalle. Pitää suunnitella sitä uutta koulua. Tehdään siitä niin iso, ettei sen jumppasalia varmasti pilata. Missäs minä sitten pidän mun hienoja juhlia. Meidän pitää oppia jotain tästä päivästä.

Aatos: Tehdäks me tästä juttua meidän lehteen. Mun kamera meni mäsäks siellä ruokalan ovella.

Pomo: Parempi niin. Ei ole todisteta. Peura, rattiin ja sitten kunnolla hanaa. Ja Aatos, soitapa Adolf mukaan. Että ollaan päätösvaltaisia.