Pomo ja Adolf

Pomo ja Adolf funderava fiini haminahanket..

Tietoja

Kategoria: Pomo ja Adolf

Julkaistu maanantai, 23 helmikuu 2009 00:00

Kirjoittanut Pähkäilijä ja ystävyyskaupunkilaiset

Osumia: 667

Eurooppalaisten vieraiden Pisa-henkinen tutkimusmatka Suomeen herätti myös Pomon miettimään jotain hyödyllistä ekskursiota. Jossakin on pakko olla osaamista ja hienoja projekteja, joista voi ottaa oppia. Tai kollegoita, joilla samoja hienoja toimintaperiaatteita kuin Pomolla. Selkärankaa ja rohkeutta ottaa riskejä hienojen kunnallisten päämäärien saavuttamiseksi.

 

Pomon sydäntä kaiveli yhä katkera satamatappio, kun Helsinki ja Vuosaari häpeämättömästi jyräsivät Kantvikin luonnonkauniin vaihtoehdon yli. Nyt meillä olisi jotain suurta; satama, hienoja nostureita, rautatie, tunneleita ja paljon liikettä. Niin uskomatonta kuin se onkin, pienen pieni kyynel vierähtää Pomon poskelle. Ei, kyllä meille pitää saada oma satama.

Pomo päättää mielessään käynnistää salaisista salaisimman projektin; Porkkalan sataman. Hänen nerokkaassa päässään muotoutuu hetkessä nerokas suunnitelma, jolla Vuosaaren satama saa vakavan kilpailijan. Hän ei kuitenkaan halua paljastaa sitä edes omille luottomiehilleen, mutta päättää, että heidän pitää lähteä maailmalle hakemaan oppia ja ideoita hankkeen kehittämiseksi.

 

Ensimmäiseksi pitää tietysti ottaa yhteyttä Lutiin, Pomon aina luotettavaan kaveriin RUK:sta, joka on eläkkeellä oleva tiedustelupalvelun tutkija. Hän osaa salailun salat, ja se on nyt tärkeää. Veljenpoika Late saa salaisen tehtävän selvittää, missä osataan satamahankkeet ja tehokas päätöksenteko. Vuosaari ei luonnollisestikaan kelpaa.

Ja vihdoin koittaa se päivä, jolloin Pomon tiimi; Adolf, Aatos, Peura (shortseissa, kun on sanottu, että lähdetään kauas) ja Luti, ovat valmiina lähtöön kohti huippusalaista määränpäätä.

Pomo: Luti. Onko kaikki varmasti hoidettu. Onko tämä varmasti huippusalaista.

Luti: Rutiinit plus parit lisäjutut varmuuden vuoksi. Tää auto on vuokrattu meikäläisen aikanaan konkkaan menneen firman luottokortilla. Sen kilvet on vaihdettu. Siinä tummennetut lasit. Tän sun jengin kännykät on takavarikoitu ja niiden akut on poistettu. Ja niiden muijille on ilmoitettu, että me lähdetään Espanjaan. Valitettavasti Peura uskoi itsekin sen.

Peura: Joo. Mamma pyysi tuomaan jotain tuliaisia Espanjasta.

Aatos: Tästäkö ei voi kirjoittaa mitään lehteen. Kuvittele nyt, mitä otsikoita tästä saisi lehteen. Meillä on paljon näitä etelän juttuja; seikkailuja pyramideilla, ratsastusta kameleilla, huojuvia palmuja ja outoja ihmisiä. Ihmiset haluaa eksotiikkaa, se myy. Mulla on pari kaveriakin, jotka järjestelevät näitä matkoja.

Pomo: Sen verran tiedoksi, että me ei olla menossa pyramideille, eikä tästä tehdä mitään juttua. Luti, minä voisin pitää kännykän päällä. Mun kumppanit haluaa konsultoida online.. mun yksi kouluprojekti kun on hieman kesken. Tässä on prepaid-liittymä, you know.

Pomon tiimi pakkautuu vuokrattuun pikkubussiin, jossa on kohtuuttoman tummennetut lasit. Matka kohti tuntematonta seikkailua alkaa. Peura haaveilee palmuista, Aatos tunkee kameran entistä syvemmälle reppunsa lokeroihin (jos vaikka saisi sittenkin jutun), Adolf on valmiiksi kansainvälinen ja Luti vahtii haukansilmin kaikkea. Ilmapiiri on jännittynyt. Vain Pomo tietää, mihin ollaan menossa. Hän on salaisesti sopinut kaiken. Hän on löytänyt sukulaissieluja kaukaa pohjoisesta.

Monen tunnin automatkan jälkeen seurue saapui vihdoin salaiseen kohteeseen, jossa on kylmää ja kosteaa, ja jossa tuulee kunnolla. Pelottava paikka. Onneksi Lutilla on lainata Peuralle kunnon vaatteita, joten pahimmasta selvitään. Mutta missä ihmeen paikassa oikein ollaan.

Pomo: Mä on päättänyt, että me tultiin tänne ottamaan oppia näiden yhdestä hyvästä projektista ja sen "best praktikas"-jutuista. Nää tietää, miten asioita hoidetaan tehokkaasti; ei tehdä niistä liian monimutkaisia ja vaikeita. Tää näiden juttu on mielenkiintoinen, joten meidän pitää kuunnella ja ottaa oppia.

Peura: Joo. Mutta tää on kyllä meidän systeemien vastaista. Siis me KUUNNELLAAN. Ooks sä nyt ihan varma, mitä me tehdään.

Pomo: Nyt tehdään poikkeus. Me ollaan salaisella ekskursiolla; oppimassa hyvää hallintoa. Joten kuunnelkaa. Minä sitten sanon, kun se pitää lopettaa. Ja minä sanon, miten asiat oikeasti ovat.

Isännät ovat valmistautuneet hyvin vierailuun, koska heille on kerrottu, että vieraat ovat ikään kuin hengen heimolaisia, selkärankaisen demokratian puolustajia. Ja niitä nykymaailmassa on yhä vähemmän. Demokratian puolustajien täytyy pitää yhtä ja puolustaa oikeuksiaan turhaa osallistumista, keskustelua ja anarkiaa vastaan. Paikanpäällä on kymmenkunta isäntää, mutta huomaa heti, kuka on paikallinen pomo. On selvää, että vain yksi mies puhuu, joten viesti on kirkas.

Isäntä: Olkkan niingo gotonan ja tervtulo syynämä meijä fiini hamina ja meijä uut haminaprojekti. Dämä meijä hamin o Suame gaikkem barhate belavaine hamin ja koht se o viel gomjamb...Tost mene galljo siljäks ja go toho allottem bääll kipata gaukloho myrky ja mönjä ja asfalt bääll ni siihe saada sit isommilleki baateill kaija. Ja bassa huamatt et meijä projekti mene ettibäi kauhja faartti... ei siihe gellä oll mittän gränittämist...

Aatos: Missä me oikein ollaan. Mitä ihmeen kieltä noi oikein puhuu. Onko tämä Hamina vai mikä.

Adolf: Det är något tuttu här. Jag kan förstå jotekute. De sa att ne on en fin satamajuttu och att medbörjare inte förstår något av det, men det är en hieno homma. Siis det är, hamn, port eller satama.

Pomo: Kerrankin Adolfista on jotain hyötyä, mutta kyllä minäkin hieman ymmärrän tätä paikallista fundeerausta. Mutta eikö olekin hieno satama tämä vanhakin, ja ne siis haluavat tehdä vieläkin suuremman. Se on vasta jotakin. Katsokaa noita laivoja; ne on todella suuria ja komeita. Mutta miten ne saa hoidettua tän homman, kun tässä ympärillä asuu niin paljon ihmisiä. Onkohan niillä samanlainen lehti kuin meillä.

Isäntä kuuntelee tarkkaavaisena Pomon mietiskelyä ja hymyilee sen jälkeen salaperäisen näköisenä.

Isäntä: Gyl maar meil ny aviisi o. Ja pari dutun gambraatin gans sit bäätetä mitä sem bladeill bräntätä, niingo esimerkiks just ny me ollam bäätet mitä siitä hamina uudest YVA-klareerauksest bräntätä. Se YVA-klareeraus meil on tääll fiinist reedas...niit klareerauksi o meil ny oikken kaks...uus ja vanh...kaik on lailses oorningis ja juur jämtist niingo baragraafeis sanota mut gyl siin saa niim bali fundeerat ja räknat ennengo asja tleeva klaariks....

Adolf: Men vi har aina motsatt YVA-juttu ... det on farligt, om multipliceras med de negativa vaikutus.

Pomo: Toi on kyllä ihan uutta, että YVA on hyvä juttu. Nyt pitää ehdottomasti kuunnella. Eli että YVA pitää tehdä, koska laki vaatii niin, jotta asian käsittely on demokraattista ja että päästään eteenpäin. Ja että YVA on yleensä niin monimutkainen juttu, että sitä ei tavalliset luottamusmiehet tosissaan uskalla lukea tai kommentoida. Ja että sitten virkamiehet voi sanoa ihan mitä vaan ja väittää, että niin lukee siinä älyttömän paksussa YVA-raportissa. Tää kuulostaa todella hienolta. Meidän pitää opiskella lisää tätä hommaa. Peura, laitahan muistiin.

Peura: Mikä se YVA on. Onko se joku vakuutus vai mikä.

Adolf: Det är en sådan läpyskä, vilket förklarar kaikki lika och skit, och det är farligt paperi.

Pomo: Eksä osaa kuunnella. Mähän käskin teitä kuuntelemaan. Kyse on ympäristövaikutusten arvioinnista. Normaalistihan meillä tehdään ne itse. Pojat käy huusissa just ennen lautakunnna kokousta ja siinä se on dokumentoitu muutamalle arkille. Tuo meidän kamu kertoi juuri, että se pitää tehdä oikein. Sen pitää olla paksu ja vakuuttavan näköinen, ja sen tekijöiden pitää tietää, mitä asiakas haluaa. Ja asiakashan sen maksaa. Tässä tapauksessa kaupungin satamalaitos. Ja jos hyviä vaikutuksia keksitään enemmän kuin huonoja vaikutuksia, niin silloinhan on helppo tehdä päätöksiä. Tää hemmo kyllä osaa nää hommat. Sehän vois kertoa hieman lisää...

Isäntä: Taita ploosat sem verran gauhjast tosa merem barttall et paremb gon mennä konttuurim bualell...vaik vois se ilm viäläkkim baheve oll.

Seurue pääse vihdoin sisätiloihin, mikä on hyvä, koska varsinkin Peura on jo ihan kalpea; ei paljon Lutin antama intin repaleinen sadeviitta lämmittänyt pihalla. Kuuma sumppi voi ehkä vielä pelastaa miehen. Kokoushuoneen seinällä on karttoja ja hienoja kuvia tulevasta uudesta satamasta. Pomo ja Adolf katselevat haltioituneina kuvia, ja Pomon mielessä on jo kuvia hänen omasta satamastaan. Heille näytetään video sataman toiminnasta, joka sekin on täynnä Pomon unelmia; pitkiä laitureita, rautatie, isoja laivoja ja tietysti luonnonkauniita maisemia.

Isäntä: Mnää voisi eine verra paohat siit kui meijä projekti tuoda framill...

Aatos: Sehän on mun tehtävä. Eikä hankkeista saa kertoa julkisesti. Niistä luodaan vaan sellasia mielikuvia, jotka ihmiset sitten uskoo omikseen ...

Pomo: Sä oot sitten rasittava. Mähän käskin teidän kuunnella. (Ystävällisesti isännälle) Voisitteko jatkaa. Minä lupaan, että tämä on viimeinen kerta, kun joku pölvästi keskeyttää.

Isäntä: Mnää voisi eine verra paohat siit kui.......

Pomo: Eiks ookin nerokasta. Lain mukaan hankkeista pitää tiedottaa ja keskustella. Me kerrotaan meidän lehden kautta meidän sepittämä sama tarina kaikille, mutta nää on paljon fiksumpia ja ne kertoo eri tahoilla demokraattisesti erilaisia tarinoita. Eihän laki kiellä sitä. Ja katsokaa tota suunnitelmaa; se on kuin RUK:sta. Kunnon sotasuunnitelma ja strategia, jolla saadaan noi kaupunginosat tappelemaan keskenään. Kunnon paikallisdemokratiaa. Ja kunnon hajoita ja hallitse-taktiikkaa. Tää on todella hienoa. Meidän on pakko opiskella tätä lisää.

Adolf: Detta vois hyödyntä heti av de finska skolorna i byggandet område. Kerrottas runt kunta, att alla snart saava skolan och sedan alka tappelema. Under tiden vi päätettäis precis vad vi vill.

Aatos: Mitäs mun lehdessä sitten kerrotaan, kun mulla on vaan yksi lehti. Ei mulla on varaa laittaa pystyyn lehtiä Veikkolaan ja Samperiin... Mikä täällä oikein haisee?

Peura (punastuneena): Mun piti juoda ihan karseesti tota sumppia lämpimikseni ja mahassa vääntää niin samperisti; mun on mentävä nyt ...

Pomo: Me Peuran ja Adolfin kanssa hoidetaan täsmätiedottaminen.. jotain kyläfoorumeita ja sinä hoidat hankkeen yleismarkkinoinnin.

Adolf ja Peura: Minkä hankkeen ????

Pomo: No niin, no niin. Se selviää aikanaan.

Isäntä: Mnää voisi eine verra paohat siit kui me ny olla saat väki tappelemaha keskenäs. Meinatti jo huamat et gyl ne eteläise suunna voisiva ol baremppi haminanpaikoi gon bohjone. Mut gon bohjose kerra o bäätet men, ni gyl sin sit gans mennä. Se o nii, ett go mnää kerra jottam bäätä ni se gans pitä träkkis. Mut sit me fundeeratti, ett....

Pomo: Eiks ole kova juttu, nää todella osaa. Niiden oli pakko saada teknis-taloudellis-ja ympäristönäkökohdiltaan paremmat eteläiset vaihtoehdot näyttämään huonommilta, jotta saunaillassa aikoinaan sovittu pohjoinen vaihtoehto varmasti saataisiin toteutettua. Siihen tarvittiin avuksi tätä hienoa demokratiaa ja hämäämistä. Esitettiin muka ainoana mahdollisena reittinä noihin eteläisiin laajennussuuntiin ratayhteys, joka kulkisi idyllisen omakotialueen läpi. Sillä saatiin sitten niiden väki liikkeelle ja eri kaupunginosat tukkanuottasille. Ja tälla saatiin kerralla viranomaisetkin lopettamaan turha kansalaisten paapominen. Nyt on vihdoin viranomaisillekin selvää, että ihmiset ovat pohjimmiltaan turhia valittajia, aina valitetaan... joten kaikenmaailman kuulemiset ja lausunnot, mitä lie, voidaan hoitaa nopeasti alta pois. Tämä on kunnon demokratiaa. Eihän kuntalaiset oikeasti tiedä, mikä on niiden parasta, joten meidän pitää ohjailla mielipiteitä. Ilman sitä järkeviä päätöksiä ei saada koskaan aikaan. Kyllä demokratian pitää tuottaa jotain, eikä vain puhua turhia. Mitä samperia !!!???????

Jälleen kerran pahoin kohdeltu Peura hoipertee paikalle. Isäntäkin pelästyy pahanpäiväisesti, kyse kun on tärkeistä vieraista.

Peura: Mä etsin vessaa ja sitten mä avasin yhden oven ja sieltä kaatu päälle hirvee määrä mappeja.

Isäntä: Ne ol varma ne semse pohjasedimentti-klareeraukse.. jottai myrkyi siel on vaik kui bali...sen tähde niit salassi kansioi pidetä siäl klosetis... sem pidäis gyl ol lukos...

Peura: Mitä lienee... painavaa tavaraa. 24 mappia, mä laskin ne. Saaks mä sanoo mun mielipiteen...

Pomo: Et saa, koska me ollaan oppimassa hyvää demokratiaa. Nää rakentaa hienoa ja demokraattista satamaa. Ja meidän pitää kunnioittaa sitä. Mutta nyt meidän pitää kyllä lähteä. Hyvät isännät, te kaikki 10, suuret kiitokset. Onneksi tämä teidän pomonne osaa puhua selkeästi teidän muittenkin puolesta. Näkee, että demokratia toimii. Kiitokset ja onnea hienolle hankkeelle.

Isäntä: Kiitoksi kiitoksi...et tämmöst meill vaa o vaik meit niim bali kehuta. Tervtulo sit vaa fiirama meijä uude hamina avaijaissi ens suven. Ja luannikast reissu.

Pomon seurue pakkautuu autoon. Kaikki muut paitsi Pomo mietiskelivät kuumeisesti, missähän he olivat käyneet... käsittämätöntä kieltä, hiljaista porukkaa ja he-tin kylmää ja tuulista. Onneksi Luti on pakannut termokset täyteen kuumaa juomaa.

Matka etenee illan hämärässä ja Pomo on selvästi vetäytynyt miettimään, vieläpä pähkäilemään, ihan omaan maailmaansa. Muut miettivät vain sitä, mitä Pomo miettii; jotain hyvin tärkeää on menossa. Paitsi Peura, joka miettii yhä, mistä mammalle saisi tuliasia. Vihdoin Pomo ikään kuin herää; hän on selvästikin päättänyt jotain.

Pomo: Se on selvä juttu. Se on päätetty. Meidän pitää rakentaa oma satama. Ilman sitä tässä globaalimaailmassa ei kyllä pärjää.

Aatos: Mutta nehän avasi just sen Vuosaaren sataman, jossa jo lomautetaan..

Pomo: Sä et vaan nää kokonaisuutta. Jos me halutaan kuntaliitosta ja olla suurkunta, niin meidän pitää kasvaa ja kehittyä. Eikä me voida olla riippuvaisia muiden satamista.

Peura: Mutta nehän tutki sen Kantvikin, ja sen mukaan se on liian ahdas paikka ja siellä on liikaa luontoa ja ihmisiä.

Pomo: Unohdetaan ne vanhat jutut. Mulla on mielessä paljon parempi paikka; Porkkalan niemen kärki.

Aatos, Adolf ja Peura: ... niemen kärki ??!!??

Pomo: Tämä on huippusalainen juttu, jota ei saa kertoa kilpailijoille, eikä kenellekään. Porkkalan satama - The Port of Porkkala. Se on erittäin hyvä ja kilpailukykyinen hanke, koska se on lähempänä Eurooppaa kuin Vuosaari, se on niemen kärjessä, joten ei väyläongelmia (kuten Vuosaaressa), ei jääongelmia (kuten Vuosaaressa) ja se luonnonkauniimpi kuin Vuosaari ja se on minun keksimä ja sijaitsee tulevassa Suur-Porkkalan kaupungissa.

Luti: Sehän on vain uusi Hanko...

Pomo: Pidä sinä Luti suusi kiinni. Sinä hoidat vain homman salailun, et muuta. Ja laitetaan saman tien hösseliksi. Adolf ottaa selvää YVA:sta. Aatos alkaa miettimään mainoskampanjaa, ja ensiksi pitää pehmittää yleistä mielipidettä. Että satamaa tarvitaan. Minä otan yhteyttä ÖKY-yhtiöön, että saadaan piirustukset ja laskelmat. Ja meidän pitää käyttää Kantvikia varjohankkeena tai sanotaan, että meillä on satamahanke Veikkolan ja Vihdin rajalla. Yhteistyötä yli kuntarajojen; sitä vastustetaan varmasti. Meidän pitää ottaa oppia tästä meidän ekskurssista ja osata hämätä. Ei niitä Porkkala kiinnosta, jos vain niiden tontille ei tule rautatietä.

Peura: Mutta kuule Pomo. Meillä on pieni ongelma; se Porkkala on suojelualuetta.

Pomo: No sitten muutetaan lakia. Ja sitä paitsi, nyt on lama ja meidän pitää elvyttää ja rakentaa. Ei suojelu silloin ole yhtään tärkeää. Niinhän ne aikoo tehdä Kollajallakin. Peura, lähdeppä ottamaan siitä selvää. Se on siellä jossain pohjoisessa. Pakkaa vaatteita mukaan. Töpinäksi nyt.