Tulossa:

Reilu peli 3 – Yhdenvertaisuusperiaate

Tietoja

Kategoria: Reilu peli

Julkaistu sunnuntai, 04 joulukuu 2011 20:39

Kirjoittanut Takapähkäilijä

Osumia: 540

Yhdenvertaisuuden periaatteesta kirjoittaminen on haastavaa, sillä käsitteenä yhdenvertaisuus on melkoinen möhkäle, joka on tunkenut lonkeronsa kaikelle inhimillisen toiminnan alalle. Käsite ei myöskään ole erityisen täsmällinen, koska se soveltuu oikeastaan tilanteeseen kuin tilanteeseen. Lähestulkoon kaikissa erityislaeissa on kirjattuna yhdenvertaisen kohtelun vaatimus ja syrjinnän kielto. Se on myös keskeinen osa luterilaista maalaisjärkeä, eikä mitään salatiedettä.

Yhdenvertaisuuteen on myös kenen tahansa perin helppo vedota. Vertailujen teko alkaakin jo ennen kouluikää viimeistään päiväkodissa. Muksut ovat käärmeissään toisilleen kakunpalojen koosta, siitä kun hoitaja suo huomiotaan pikku Viljamille enemmän ja siitä kun Simo-Pekka saa sinisen mukin ja minä vihreän. Jokainen meistä tuntee periaatteen siis jo lapsuudesta asti ja irtopolkaisuna se tuntuisi olevan simppeli mieltää, mutta mutta... Yhtäältä periaate on simppeli ja maalaisjärkeen käypä, mutta toisaalta usein perin vaikea juridisesti soveltaa.

Hallintolain 6 §:n mukaan viranomaisen on kohdeltava hallinnossa asioivia tasapuolisesti. Yhdenvertaisuus eli tasapuolisuus tarkoittaa siis yleiskielessä samankaltaista kohtelua: ihmisiä (kuntalaisia, veronmaksajia) on kohdeltava samanlaisissa tilanteissa samalla tavalla, eli tasapuolisesti.

Yhdenvertaisuus on perusteeltaan vertailuperiaate, jossa kahta tai useampaa tapausta vertaillaan toisiinsa. Vedottaessa yhdenvertaisuuteen tulee ensinnä olla selvillä ne henkilöt tai henkilötahot (tai ns. oikeushenkilöt; yritykset, yhdistykset jne.), joita asia koskee, toiseksi jaettavat edut ja/tai myönnettävät oikeudet ja/tai asetettavat velvollisuudet sekä kolmanneksi vertailuperuste. Siinäpä sitä on haastetta virkamiehille ja päättäjille.

Yhtenä esimerkkinä voidaan mainita klassinen tapaus, jota käytetään yleisesti yhdenvertaisuusperiaatteen isoäitinä oikeustieteen opetuksessa.

Ahvenanmaan maakuntahallitus oli hylännyt O:n hakemuksen Ahvenanmaan kotiseutuoikeuden myöntämisestä. Päätöksen mukaan O. ei ymmärtänyt eikä puhunut ruotsin kieltä riittävästi, minkä vuoksi kotiseutuoikeuden epäämiseen oli Ahvenanmaan vanhan itsehallintolain (670/ 1951) 3 §:ssä tarkoitettuja painavia syitä.

Koska päätös merkitsi "eräiden, Suomen kansalaiselle hallitusmuodon 5 §:n mukaan muutoin yhdenvertaisesti kuuluvien oikeuksien kaventamista ja koska Ahvenanmaan itsehallintolaissa ei ollut säädetty ruotsin kielen taitoa kotiseutuoikeuden nimenomaiseksi edellytykseksi", KHO kumosi maakuntahallituksen päätöksen (KHO 1979 A I 4).

Tämä linjaus menee aika pitkälle, joten perusasioissa yhdenvertaisuus on todella vahva periaate. Tai ainakin periaatteessa, kuten Kirkkonummen kohdalla voidaan nähdä (heh).

Jos kaksi ihmistä on ratkaistavana olevan asian suhteen samassa asemassa, heitä on kohdeltava samalla tavoin kiinnittämättä huomiota heidän välillään joissakin muissa suhteissa esiintyviin eroihin. Otetaan esimerkiksi vaikka nopeusrajoituksen noudattaminen, jolloin tavallisen autoilijan (miehen tai naisen), taksikuskin tai siviiliajossa olevan poliisin asian käsittelyn pitää ylinopeuksien kohdalla olla tasavertaista. Siis yhtä suuresta ylinopeudesta sama päiväsakkojen lukumäärä.

Mersulla ajavan ammattisuharin ei pidä saada helpotuksia verrattuna vaikka Cliolla ajavaan tavalliseen peruskuskiin sillä perusteella että hän saa siitä leipänsä, hänellä on parempi auto, hän osaa ajaa riskittömämmin kovemmalla nopeudella tai on poliisin hyvä tuttu. Ei ole mitenkään itsestään selvää, mutta lain mukaan kaikki ovat tutkaan ajaessaan samalla viivalla ja kaikille kuuluu sama sanktio. Piste.

Viranomainen ei siis saa soveltaa kohtuutonta harkintaa, ts. loukata suhteellisuusperiaatetta, vaikka sille olisikin jotain lieventäviä järkiperusteita. Yhdenvertaisuus ja tasapuolisuus pätee muuten tässä rautalankaesimerkissä myös sanktion (euromäärä/päiväsakko) mittaamisessa, koska sakotettavan tulo- ja varallisuusolot otetaan huomioon.

Otetaanpa toinen kotoinen esimerkki, jossa yhä odottelemme viranomaisten lopullisia päätöksiä ja ennen muuta aktiivisia toimia. Hagelbergin tapauksessa KHO on päättänyt, että yrittäjä on rakentanut luvattomia rakennuksia, minkä vuoksi kunnan pitäisi ryhtyä "pakkotoimiin" niiden purkamiseksi. Sama viranomainen (Rakennus- ja ympäristölautakunta!!!) on aiemmin ryhtynyt määrätietoisesti vastaaviin pakkotoimiin jopa samalla kylällä paljon vähäisimmissä tapauksissa.

Se, että kyseessä on yrittäjä, jonka liiketoiminnalle lainvastaiset rakennukset ovat erityisen tärkeitä tai että niiden purkaminen on kallista, eivät myöskään riittäneet hallinto-oikeudelle tai korkeimmalle hallinto-oikeudelle perusteluiksi, kun on kyse yhdenvertaisuudesta. Se, että kyseessä on ruotsinkielinen yrittäjä, ei myöskään ole mikään peruste erityiskohtelulle, sillä tässä tapauksessa yrittäjyys ja yrittäjän äidinkieli olisivat perusteena täysin vieraita. Niitä ei toki yleensä mainita päätöksissä.

Muodollista yhdenvertaisuutta symboloi kuva oikeuden jumalattaresta silmät sidottuina: oikeuden tulee olla "sokea" sellaisille ihmisten välisille eroille, joilla ei lain mukaan ole merkitystä ratkaistavana olevassa asiassa. Suomenkielinen - ruotsinkielinen, virkamies - yrittäjä, eläkeläinen - työssäkävijä, alkuperäisasukas - kuntaan juuri muuttanut, sekatyömies - professori, demari - kokkari... Näitä vastinpareja on vaikka kuinka.

Tosiasiallinen (aineellinen) yhdenvertaisuus kiinnittää huomiota yhteiskunnassa esiintyvään eriarvoisuuteen ja näkee oikeuden tehtävänä "sokean" yhtäläisen kohtelun ohella edistää eriarvoisuuden poistamista. Eriarvoisuus saattaa johtua paitsi lainsäädännöstä ja muista julkisen vallan toimista myös yksityisistä toimijoista.

Joskus tosiasiallisen yhdenvertaisuuden toteuttaminen edellyttää poikkeamista muodollisesta yhdenvertaisuudesta, kuitenkin vain hyväksyttävän tarkoitusperän ja suhteellisuusperiaatteen rajoissa. Esimerkiksi juuri ottamalla huomioon sakotettavan varallisuusolot päiväsakon määrää mitattaessa.

Tasapuolisuusvaatimus ei siis kuitenkaan estä ns. positiivisia erityistoimia, joiden tarkoituksena on poistaa aikaisempi eriarvoisuus tai syrjivä käytäntö suosimalla heikommassa asemassa olevia tai vähemmistönä olevia, esimerkiksi naisia, lapsia taikka etnisiä vähemmistöjä. Tällaisen erityiskohtelun tulee kuitenkin perustua suunnitelmaan, jota sovelletaan asiallisesti ja johdonmukaisesti. Esimerkkinä tästä toiminee hyvin tasa-arvolaki (Laki naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta 1986/609). Eli olemassa olevan lain toimivuus halutaan varmistaa toisella lailla, jolla tässä tapauksessa lisätään myös yhteiskunnan demokratian tasoa.

Tasapuolisuusvaatimuksen soveltamisen vaikeus johtuukin yleisimmin siitä, että tapaukset ovat perin harvoin tarkkaan ottaen samanlaisia. Kun siis yhdenvertaisuuteen vedotaan, tulisi vertailtavaksi asetettava tapaus tuntea melkoisen yksityiskohtaisesti. Tämä asettaa myös kunnan toimielimille melkoisia paineita.

Kun toimielin tekee päätöksiä tehtäväksi annetuissa kunnan jäsenten asioissa, on yhdenvertaisuus otettava aina huomioon. Sikäli kun samaisessa toimielimessä kunnan jäsenille myönnetään yhdenmittaisia etuuksia ja oikeuksia tai asetetaan velvollisuuksia, on omaksuttua päätöskäytäntöä, tai "linjaa", noudatettava yhdenvertaisesti kaikkiin asioihin ottaen huomioon miten samanlaiset tapaukset on aiemmin toimielimessä ratkaistu. Noudatetusta päätöskäytännöstä voi poiketa vain perustellusta syystä. Pari pölyttynyttä, mutta pätevää, oikeustapausta selventänee asiaa.

Oikeuskysymyksenä asiassa oli, oliko yksityistieavustuksista päätettäessä loukattu tasapuolisen kohtelun vaatimusta. J:n kunnan tielautakunta oli käsitellyt yksityisteiden tienpidon avustushakemukset ja tällöin hylännyt mm. P:n yksityistien tiekunnan hakemuksen, koska sillä ei ollut avustuksen tarvetta tiekunnan pankkitilillä olleiden varojen vuoksi.

Kunnanhallituksen hylättyä tiekunnan valituksen tiekunta vaati Lääninoikeudelta (LO = nyk. hallinto-oikeudet toim.huom.) hakemuksensa hyväksymistä, koska sille kunnanhallituksen vahvistamien jakoperusteiden mukaan laskien kuuluisi avustusta vuoden 1986 kulujen perusteella 5 040 markkaa. Kyseisen vuoden lopussa pankkitilillä olleet varat oli peritty tieosakkailta ylisuurina yksikkömaksuina. Varat oli tarkoitettu peruspääomaksi tien kunnossapitoa ja peruskorjausta varten, koska tie oli ehdolla paikallistieksi.

LO totesi päätöksessään, että kunnanhallituksen vahvistamien yksityisteiden kunnanavustusten jakoperusteiden mukaan avustusta maksetaan edellisen kalenterivuoden kunnossapitomenojen perusteella. Kun kunnan avustuksen maksaminen perustuu siis todellisiin tienpidon kustannuksiin, tielautakunnan päätös hylätä P:n yksityistien tiekunnan hakemus sillä perusteella, että tiekunnan tilillä oli ollut vuoden 1986 lopussa niin paljon rahaa, ettei tiekunnalla ole avustuksen tarvetta, loukkaa tasapuolisen kohtelun vaatimusta ja menee siten tielautakunnan toimivaltaa ulommaksi. Asia palautettiin tielautakunnalle uudelleen käsiteltäväksi (Mikkelin LO 29.3.1988/267).

Tasapuolisen kohtelun vastaista olisi esimerkiksi antaa yhdelle tarjouksentekijälle urakkatarjousten avaamisen jälkeen mahdollisuus alentaa tarjoustaan siten, että tarjouksesta tule edullisin (KHO 1993 A 18).

Kaavapäätös voisi olla tasapuolisuusvaatimuksen vastainen, jos siinä on perusteettomasti poikettu yhden maanomistajan kohdalla periaatteista, joita sovelletaan muiden maanomistajien tontteihin (KHO 1997:30).

Tasapuolisen kohtelun vaatimus on yleisesti otettava huomioon myös silloin, kun tapauksen kohteena on vain yksi henkilö. Tällöin vertailuperusteena oli käytettävä muiden henkilöiden aikaisemmin saamaa kohtelua vastaavassa tilanteessa. Eli käytännössä siis ennakkotapauksia, joihin palataan Reilun Pelin myöhemmissä osioissa.

Asiatiedon lisäksi merkillepantavaa tässä reilu peli-pähkäilyssä on, että kaikki esimerkkeinä käytetyt oikeustapaukset ovat suhteellisen vanhoja, joten tasapuolisen kohtelun vaatimus ei ole mikään uusi ja ihmeellinen asia. Kotoinen esimerkkimme (tapaus kauppapuutarha) kuitenkin viittaa siihen, ettei Kirkkonummella yhdenvertaisuuden periaatetta ole sisäistetty tai jopa suorastaan haluttu sisäistää. Mopo on todella syvällä lepikossa ja näyttääkin siltä, ettei sitä kaiketi edes haluta sieltä tielle, saati koskea koko kiusalliseen juttuun pitkällä tikullakaan. Onko peli edes muodollisesti reilua?

Yhdenvertaisuus ja tasapuolisuus ovat kiistatta reilun pelin peruselementtejä myös kunnallisessa päätöksenteossa. On varmaa, että jos päätöksentekopeli kuntalaisen silmin näyttää epäilyttävältä koplaamiselta ja pelimiesten puuhastelulta, nakertaa se rotan lailla koko kuntalaisdemokratiaan perustuvan järjestelmän uskottavuutta ja sen oikeutusta.

Tämän vuoksi ei riitä, että peli kunnassa on muodollisesti reilua, vaan pelin tulee myös NÄYTTÄÄ reilulta. Eikö niin?

Kukin tätä omalta kohdaltaan pähkäilköön.

Lähteet: Pekka Hallberg ym.; Perusoikeudet 2011, Olli Mäenpää; Hallinto-oikeus 2003, Heikki Kulla; Hallintomenettelyn perusteet 2008, FINLEX ® - Valtion säädöstietopankki