Ihmeellinen luonto
- Tietoja
- Kategoria: Viherpiiperrystä
- Julkaistu keskiviikko, 03 kesäkuu 2009 00:05
- Kirjoittanut Ekopähkäilijä
- Osumia: 283
Kirkkonummen luonto on ehtymätön juttujen aihe, koska joka päivä eteen tulee jotain hauskaa. Aamukahvin keskeytti melkoinen meteli takapihalta. Mitäs se kuovi nyt noin mellastaa. Takapihalla oli hupaisa näky, kun vastakkain olivat oma kotikissa ja kuoviemo, parin metrin päässä toisistaan ja meteli oli melkoinen. Onneksi välissä oli puolitoistametrinen verkkoaita. Muutoin kissalla tai kuovilla olisi ollut pahat paikat?
Päivällä oli hauskaa laskeskella peltoaukealla piilottelevat nuoret jänikset. Tällä kertaa niitä löytyi neljä, kaikki turvallisesti piilossa noin viisisenttisen vihertävän oraan keskellä. Jänis kun ei ole vihreä, paitsi ehkä lasten mielikuvituksessa. En siis ihmettele, jos huomenissa niitä on vähemmän ja naakat tai varikset hiukan pulskempia. Luonto on kova paikka.
Illalla piti käydä tarkistamassa kylän perällä sijaitsevan lammen tilanne. Jos vaikka ne telkän poikaset olisivat jo vesillä. Ja olivathan ne siellä, ainakin kaksi poikuetta. Mutta illan hupihetki oli se, kun sinisorsaemo halusi suojella poikuettaan ja leikki suurieleisesti siipirikkoa yli sata metriä. Ei ollut Oscarin arvoinen suoritus, mutta asenne oli ihan kiitettävä.
Kuitenkin illan ehdoton tähti oli lammen rannoilla perinteisesti asustava käki, joka on vinkeä veitikka. Milloin se ääntelehtii mitä ihmeellisimmällä tavoilla ja vie muita lajeja (tai luontoharrastajaa) mennessään. Tai, kuten tänään, vetää muuten vain omaa ihmeellistä teatteriaan. Tänä iltana hän oli kiinnostunut vain ja ainoastaan hyvästä ateriasta - perhosia tai jotain vastaavia. Eikä välittänyt yhtään satunnaisesta luontoharrastajasta. Ja lentääkin niin oudosti, melkein kuin kahlaajat. Näyttää haukalta. Ja kukkuu.